Tukiviittomien käyttö päiväkodin arjessa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, kuinka ennalta valitussa päiväkodissa käytetään tukiviittomia ja millaisia haasteita sekä mahdollisuuksia niiden käytöllä on. Tavoitteena on myös havainnoida, kuinka lapset oppivat opetettuja tukiviittomia. Opinnäytetyöprosessin kautta pyrimme innostamaan ja rohkaisemaan päiväkodin työntekijöitä tukiviittomien käyttöön.

Tämä opinnäytetyö on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmä- ja yksilöhaastatteluina. Toisena menetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Teemahaastattelut ja havainnoinnit toteutettiin kahtena eri kertana, joiden välillä oli noin kolme viikkoa. Teemahaastatteluun osallistui kaksi lastentarhanopettajaa ja neljä lastenhoitajaa. Päiväkodin kahdelle lapsiryhmälle opetettiin arjessa käytettäviä tukiviittomia tarinan ja lorun kautta sekä havainnointiin, kuinka he oppivat niitä. Ryhmien lapset olivat iältään 4–5-vuotiaita, ja ryhmässä oli keskimäärin seitsemän lasta.

Kahta eri lapsiryhmää havainnoitaessa huomattiin, että toinen lapsiryhmä oppi ja sisäisti opetetut tukiviittomat huomattavasti paremmin, kuin ensimmäinen lapsiryhmä, jossa työntekijöillä oli suurempi osaaminen tukiviittomien käyttöön. Kuitenkin voidaan todeta, että molempien ryhmien lapset oppivat tuokioiden aikana ne tukiviittomat, joita toistettiin usein esimerkiksi tutun lorun ja tarinan yhteydessä. Näitä olivat esimerkiksi maito, kengät ja takki.

Opinnäytetyön edetessä 60 % haastateltavista oli lisännyt omaa tukiviittomien käyttöään päiväkodin arjessa. Tyypillisiä tilanteita tukiviittomien käyttöön olivat esimerkiksi aamupiirituokiot, ruokailu-, vessa- ja pukeutumistilanteet. Tukiviittomiin kohdistuneet haasteet liittyivät muun muassa sanavaraston vähäisyyteen, ajan riittämättömyyteen ja uskallukseen käyttää tukiviittomia. Tukiviittomien käytön hyötyinä koettiin muun muassa seuraavanlaisia asioita: puhe menee paremmin perille, lapsen ääni saadaan kuuluviin ja ne toimivat muistitukena.

Kyseisen päiväkodin henkilökunta pitää tukiviittomia tärkeänä työ- ja kommunikointivälineenä, mutta suuri osa heistä ei koe omaavansa tarpeeksi suurta osaamista tukiviittomien käyttöön, mutta ovat halukkaita osallistumaan lisäkoulutuksiin. Hyviä menetelmiä tukiviittomien opettamiseen lapsille ovat esimerkiksi leikit, laulut, lorut ja mallioppiminen.

The objective of this thesis was to clarify how the supportive symbols of sign language was being used in a pre-selected kindergarten and to observe how the children learned these supportive symbols which were taught to them. Through this thesis we aspire to encourage the people in a daycare to use these symbols of sign language more in their work. Typical moments, when they used the symbols of sign language with children were for example when they talked about how to behave in a toilet, when was time to go out and get dressed and when they were moving from one place to another.

This thesis was a qualitative case study so the material was collected through themeinterviews and through observing two different children groups. The material was based on groupinterviews, separate interviews and observing teaching moments. The results and the process itself was described as precisely as possible so the credibility of this study was quite high.

Based on the results from interviews and children observations, it can be concluded that supportive symbols of signed language are important tool to help children with their communication, despite it can feel difficult and scary to start using them after a long time, because the vocabulary has been partly forgotten. The material describes also that the second group of children learned these supportive symbols faster and better than the first group, even though in this first group the staff knew better how to use them. Interviewes revealed that four out of six interviewees started to use these supportive symbols more during this project.