Ulkomaisen työvoiman käytön sosiaalinen vastuullisuus UPM Metsän metsänhoitoketjussa

Abstract

Suomessa metsäalan metsänhoitoketjussa ulkomaisen työvoiman käytön osuus on merkittävästi lisääntynyt viime vuosien aikana. Muutosta selittää työvoimapula, nykyisten metsureiden eläköityminen sekä se, ettei metsänhoitotöiden koneellistuminen ole kehittynyt odotetusti. Tämä on muutos menneeseen aikaan, jolloin pääosa manuaalisten metsänhoitotöiden tekijöistä on ollut kotimaisia metsureita. Nyt metsäalan toimijat, kuten metsäteollisuus, ovat joutuneet hakemaan erilaisia ratkaisumalleja manuaalisten metsänhoitotöiden (istuttaminen ja raivaussahatyöt) toteuttamiseksi. Tämä kehitys lisää tarvetta varmistaa hankintaketjun sosiaalinen vastuullisuus, sillä ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyy myös väärinkäytösten riskejä. Tämä opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona UPM Metsälle, joka on UPM-Kymmene Oyj:n puunhankinta- ja metsänhoitoyksikkö. Se on yksi Suomen suurimmista metsäalan toimijoista, joka työllistää metsänhoitotöiden hankintaketjussaan joukon franchising-yrittäjiä ja heidän alihankkijoitaan. Työn tarkoituksena oli tuottaa tietoa UPM Metsän metsänhoitoketjun sosiaalisen vastuun nykytilasta koskien ulkomaisen työvoiman käyttöä. Lisäksi tarkoitus oli tunnistaa tekijät, jotka lisäävät riskiä työperäisiin väärinkäytöksiin, sekä esittää keinoja näiden riskien vähentämiseksi tai poistamiseksi. Työ toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksen aineisto koostui dokumenttianalyysistä, jossa tarkasteltiin työsuojeluviranomaisen ulkomaisen työvoiman valvontaan liittyviä raportteja vuosilta 2021–2023 sekä PEFC-metsäsertifioinnin alueellisten seurantaraporttien tiivistelmiä vuosilta 2021–2023. Lisäksi tutkimusaineisto koostui kuudesta UPM Metsän franchising-yrittäjän puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella UPM Metsän metsänhoitoketjun ulkomaisen työvoiman käytön sosiaalisen vastuullisuuden käytännöt ja valvonta toteutuvat osin, mutta niiden yhdenmukaisuudessa ja vastuunjaossa on vaihtelua. Tämä altistaa riskitekijöille etenkin ulkomaisen työvoiman ja alihankinnan osalta. Keskeisiksi riskitekijöiksi nousivat työn ketjuttaminen, alihankintaverkoston hallinta, työn kausiluonteisuus, ulkomaisen työvoiman kielitaito ja suomalaisen työlainsäädännön huono tuntemus sekä perehdytyksen ja omavalvonnan vaihteleva taso. Näiden riskien ehkäisyssä korostuivat ketjutuksen rajaaminen, perehdytyksen vahvistaminen, ulkomaalaisten työntekijöiden parempi kielituki, työnjohdon kehittyvät käytännöt sekä ketjun toimijoiden välisen yhteistyön ja tiedonkulun parantaminen. Tutkimuksen tulosten perusteella esitetään UPM Metsälle viisi kehitysehdotusta sosiaalisen vastuullisuuden parantamiseksi ulkomaisen työvoiman käytön osalta. Nämä ehdotukset painottuvat yhtenäisiin toimintamalleihin, franchising-yrittäjien vastuullisuusosaamisen systemaattiseen kehittämiseen sekä vuorovaikutteisen yhteistyön vahvistamiseen koko metsänhoitoketjussa.