Aloittavien maatalousalan osuuskuntien neuvonnan kehittäminen

Abstract

Osuustoiminnalla on ollut pitkään olennainen rooli kotimaisen ruokaturvan ja maatalousyrittäjien toimeentulon kehittämisessä, mutta uusia maatalousalan osuuskuntia on perustettu 2000-luvulla vain muutamia. EU-maiden yhteiset maatalouspolitiikan linjaukset korostavat tuottajien yhteistyön merkitystä kilpailuaseman parantamisessa ja kannustavat konkreettisiin toimenpiteisiin maatalousyritysten kannattavuuden kehittämiseksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista osuustoimintaan liittyvää neuvontaa maatalousyrittäjät tarvitsevat voidakseen pohtia yrityksensä markkina-aseman kehittämistä osuustoimintamuotoisen yhteistyön kautta. Kohderyhmänä olivat erityisesti maatalousalan yrittäjät ja sellaiseksi pyrkivät, mutta työn tuloksia voidaan hyödyntää myös muilla toimialoilla toimivien yrittäjien osuustoimintaneuvonnassa.

Tutkimuksellisessa kehittämistehtävässä kartoitettiin, millä tavalla Osuuskuntien keskusjärjestö Pellervo ry voi tukea maatalousyrittäjien osuustoimintaosaamista ja edistää maatalousyrittäjien sekä sellaisiksi haluavien tietoisuutta osuustoimintamallin hyödynnettävyydestä maatalousyrittäjien yhteisenä liiketoimintamuotona ja markkina-aseman kehittäjänä. Tavoitteena oli tuottaa ehdotus toimintamallista, jolla voidaan vastata tuottajien osuustoimintaneuvonnan tarpeeseen käytännönläheisesti ja monikanavaisesti.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentui osuustoiminnastamalliin liittyvistä periaatteista ja säädöksistä sekä maatalousalan yritysneuvonnan roolista maatalousyritysten kehittämisessä sekä liiketoimintamallin kehittämiseen liittyvästä kirjallisuudesta. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistehtävänä hyödyntäen lähestymistapoina palvelumuotoilua ja konstruktiivista tutkimusta. Aineistonkeruu toteutettiin menetelmätriangulaationa hyödyntäen niin teemahaastatteluja, kyselyitä kuin myös yhteiskehittämisen pilottityöpajoja. Kerätty aineisto analysointiin laadullisin menetelmin aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Uusi toimintamalli rakennettiin teoreettista viitekehystä hyödyntäen kytkien yhteen aikaisemmat tiedot sekä eri menetelmien kautta saadut tutkimustulokset.

Opinnäytetyö osoittaa, että neuvonnan kehittämisen keskiössä on maatalousyrittäjien osuustoimintatietämyksen lisäämisen lisäksi neuvojan oma osaaminen verkostoitumisen ja yhteiskehittämisen edistäjänä. Neuvontapalveluita tarjoavilla on mahdollisuus vahvistaa rooliaan osuustoimintatietämyksen ja -osaamisen lisääjänä ja edistää osuuskuntamuotoisten maatalousalan osuuskuntien määrän kasvua neuvonnan sisältöjä ja kanavia kehittämällä. Keskeisin tuotos oli maatalousyrittäjien yritysneuvontaa tekeville suunnattu ”Tuottajasta osuuskunnan jäseneksi” -tiekartta, ”Kohti osuustoimintaa” -pienryhmäneuvontamallin runko ja ”Osuustoimintakanvas”-lomakepohja.

Opinnäytetyö toimii esimerkkinä siitä, että yhteiskehittämisen menetelmät sopivat hyvin maatalousyrittäjistä koostuvien ryhmien neuvontaan. Työ korostaa osuustoimintaan liittyvän neuvonnan kehittämistarpeita ja nostaa esiin maatalousyrittäjien yhteistyön ja verkostoitumisen merkityksen maatalousyritysten kannattavuuden kehittämisessä. Jatkotutkimuksen kohteiksi nousevat muun muassa osaamistarpeiden ennakointi, osuustoiminnallisten yritysten välisen yhteistyön sekä jäsenarvon syntyyn vaikuttavan sopimusosaamisen kehittäminen.