Nuorten jääkiekkoilijoiden tyypillisimmät rasitusvammat ja fyysisten ominaisuuksien harjoittaminen
Löfman, Anssi; Vainionpää, Jenni (2026)
Löfman, Anssi
Vainionpää, Jenni
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603234795
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603234795
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia opas SaiPan 10–18-vuotiaiden pelaajien juniorijääkiekkovalmentajille nuorten jääkiekkoilijoiden tyypillisimmistä rasitusvammoista ja fyysisten ominaisuuksien harjoittamisesta. Rasitusvammat voivat vaikuttaa harjoitteluun ja kehitykseen pelaajana. Tavoitteena oli lisätä valmentajien tietotaitoa oheisharjoittelun eri osa-alueiden suunnittelusta ja toteutuksesta kasvun eri vaiheissa sekä vähentää rasitusvammojen riskiä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Liiga-SaiPa Oy:n kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Kirjallisuuskatsauksella haettiin ensin tietoa nuorten jääkiekkoilijoiden rasitusvammojen ehkäisystä ja fyysisten ominaisuuksien harjoittamiseen liittyvistä tekijöistä. Webropol-kyselytutkimuksilla kerättiin aineistoa valmentajien (n = 49) nykyisestä tietotaidosta oppaan perustaksi. Oppaan valmistuttua palautekyselyllä selvitettiin valmentajilta (n = 49) oppaan toimivuutta käytännön valmennustyössä.
Palautekyselyn osumat Webropol-ohjelman tuottamista prosenttiosuuksista, keskiarvoista, mediaaneista ja moodeista olivat seitsemänportaisella Osgoodin -asteikolla ensimmäisillä portailla 1–3 (1 = samaa mieltä). Opasta ei tarvinnut muuttaa missään eri osa-alueissa, koska 30 %:n rajaa ei ylitetty vastauksissa, mikä oli asetettu muutosten tekemisen rajaksi, jos puutteita ilmeni. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat oheisharjoittelun merkityksen nuorelle. Rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä monipuolinen harjoittelu vähentää yksipuolisen kuormituksen riskiä ja kuormituksen hallinta ehkäisee äkillisiä rasituspiikkejä.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että näyttöön perustuva oheisharjoittelu ja vammojen ehkäisystrategiat lisäsivät terveitä harjoittelupäiviä, paransivat suorituskykyä ja tukivat nuorten jääkiekkoilijoiden pitkäjänteistä kehitystä.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Kirjallisuuskatsauksella haettiin ensin tietoa nuorten jääkiekkoilijoiden rasitusvammojen ehkäisystä ja fyysisten ominaisuuksien harjoittamiseen liittyvistä tekijöistä. Webropol-kyselytutkimuksilla kerättiin aineistoa valmentajien (n = 49) nykyisestä tietotaidosta oppaan perustaksi. Oppaan valmistuttua palautekyselyllä selvitettiin valmentajilta (n = 49) oppaan toimivuutta käytännön valmennustyössä.
Palautekyselyn osumat Webropol-ohjelman tuottamista prosenttiosuuksista, keskiarvoista, mediaaneista ja moodeista olivat seitsemänportaisella Osgoodin -asteikolla ensimmäisillä portailla 1–3 (1 = samaa mieltä). Opasta ei tarvinnut muuttaa missään eri osa-alueissa, koska 30 %:n rajaa ei ylitetty vastauksissa, mikä oli asetettu muutosten tekemisen rajaksi, jos puutteita ilmeni. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat oheisharjoittelun merkityksen nuorelle. Rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä monipuolinen harjoittelu vähentää yksipuolisen kuormituksen riskiä ja kuormituksen hallinta ehkäisee äkillisiä rasituspiikkejä.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että näyttöön perustuva oheisharjoittelu ja vammojen ehkäisystrategiat lisäsivät terveitä harjoittelupäiviä, paransivat suorituskykyä ja tukivat nuorten jääkiekkoilijoiden pitkäjänteistä kehitystä.
