Vertaistukea vanhempien kesken : pienryhmä tuen antajana
Huusko, Mari; Takala, Piia; Urpilainen, Johanna (2005)
Huusko, Mari
Takala, Piia
Urpilainen, Johanna
2005
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603315376
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603315376
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, millaisia odotuksia ja tarpeita tämän päivän vanhemmilla on oman vanhemmuutensa tukemiseen ja kuinka vertaisryhmällä voidaan vastata näihin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jolla neuvolan vertaisryhmätoimintaa voitaisiin kehittää.
Toteutimme opinnäytetyömme Kokkolalaisessa neuvolassa ohjaamalla vanhempien vertaistukiryhmää. Johtopäätösten teossa käytimme apuna kirjaamiamme havaintojamme ohjaamiltamme ryhmätapaamisilta. Tutkimusaineiston keräsimme tekemällä vanhemmille alkukyselyn, jolla selvitimme vanhempien odotuksia ja tarpeita sekä loppukyselyn, jolla selvitimme odotusten ja saadun tuen kohtaamista. Lisäksi teimme kyselyn vertaisryhmätoiminnasta neuvolan terveydenhoitajille sekä aikaisemmin ryhmätoiminnassa mukana olleille vanhemmille. Kysymyslomakkeet olivat puolistrukturoituja.
Tutkimuksen tulosten mukaan vanhempainryhmät ovat tarpeellisia ja vanhemmat kokevat ne tärkeiksi. Vanhemmat pitivät tärkeänä toisten vanhempien kohtaamista sekä ajatusten ja kokemusten vaihtamista. Vertaisryhmä tuki vanhempien arjessa jaksamista ja nosti jonkin verran itsetuntoa. Vain osanottajien vähäinen määrä nousi esiin pettymyksenä. Siitäkin huolimatta vanhemmat kokivat saaneensa ryhmältään itselleen hyvää vertaistukea. Kehittämisajatuksina päällimmäisenä nousi esiin vertaistoiminnan osallistujamäärän lisääminen toimintaa mainostamalla ja yhdistelemällä ryhmiä eri neuvolapiirien kesken. Terveydenhoitajat toivat esiin kehittämisajatuksen moniammatillisuuden hyödyntämisestä ryhmätoimintaa suunniteltaessa. Sisällöltään vertaisryhmätoiminta vastaa vanhempien odotuksia tällaisenaan, mutta olisi tärkeää saada osallistujamäärät suuremmiksi ryhmien toimivuuden varmistamiseksi.
Tutkimuksemme tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan ne ovat ennemminkin suuntaa antavia. Niitä voidaan kuitenkin hyödyntää suunniteltaessa vanhempainryhmätoimintaa.
Toteutimme opinnäytetyömme Kokkolalaisessa neuvolassa ohjaamalla vanhempien vertaistukiryhmää. Johtopäätösten teossa käytimme apuna kirjaamiamme havaintojamme ohjaamiltamme ryhmätapaamisilta. Tutkimusaineiston keräsimme tekemällä vanhemmille alkukyselyn, jolla selvitimme vanhempien odotuksia ja tarpeita sekä loppukyselyn, jolla selvitimme odotusten ja saadun tuen kohtaamista. Lisäksi teimme kyselyn vertaisryhmätoiminnasta neuvolan terveydenhoitajille sekä aikaisemmin ryhmätoiminnassa mukana olleille vanhemmille. Kysymyslomakkeet olivat puolistrukturoituja.
Tutkimuksen tulosten mukaan vanhempainryhmät ovat tarpeellisia ja vanhemmat kokevat ne tärkeiksi. Vanhemmat pitivät tärkeänä toisten vanhempien kohtaamista sekä ajatusten ja kokemusten vaihtamista. Vertaisryhmä tuki vanhempien arjessa jaksamista ja nosti jonkin verran itsetuntoa. Vain osanottajien vähäinen määrä nousi esiin pettymyksenä. Siitäkin huolimatta vanhemmat kokivat saaneensa ryhmältään itselleen hyvää vertaistukea. Kehittämisajatuksina päällimmäisenä nousi esiin vertaistoiminnan osallistujamäärän lisääminen toimintaa mainostamalla ja yhdistelemällä ryhmiä eri neuvolapiirien kesken. Terveydenhoitajat toivat esiin kehittämisajatuksen moniammatillisuuden hyödyntämisestä ryhmätoimintaa suunniteltaessa. Sisällöltään vertaisryhmätoiminta vastaa vanhempien odotuksia tällaisenaan, mutta olisi tärkeää saada osallistujamäärät suuremmiksi ryhmien toimivuuden varmistamiseksi.
Tutkimuksemme tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan ne ovat ennemminkin suuntaa antavia. Niitä voidaan kuitenkin hyödyntää suunniteltaessa vanhempainryhmätoimintaa.