Sydänsairaiden kuntoutus ja sen tarve Etelä-Karjalassa

Abstract

Sydänsairauksiin sairastuneiden sairaalavaiheen jälkeinen kuntoutus on olennainen osa sekundaaripreventiota ja toimintakyvyn tukemista, mutta kuntoutuksen toteutumisessa ja sydänpotilaiden ohjautumisessa on todettu suuria puutteita suosituksiin peilaten. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten sydänkuntoutus toteutuu Etelä-Karjalassa ja millainen tarve sille alueella on. Tavoitteena oli tutkia tämänhetkistä sydänpotilaiden kuntoutusprosessia ja selvittää, millaisille muutoksille potilaiden sairaalavaiheen jälkeisessä sydänkuntoutuksessa olisi tarvetta tulevaisuudessa. Opinnäytetyö on toteutettu Etelä-Karjalan Sydänalue ry:n toimeksiantona.

Työn teoriatieto koottiin useita tietokantoja, kansallisia ja kansainvälisiä suosituksia sekä lainsäädäntöä hyödyntäen. Käytännön näkökulma muotoutui keskeisten toimijoiden haastatteluista ja kyselytutkimuksesta, jonka aineisto kerättiin Etelä-Karjalan Sydänalueen vertaistukiryhmissä.

Tuloksissa korostui sairaalavaiheen jälkeisen kuntoutuksen toteuttaminen suunnitelmallisena ja moniammatillisena jatkumona, jossa keskeistä ovat ohjattu liikunnallinen kuntoutus, riskitekijöihin vaikuttaminen, potilaan ohjaus ja psykososiaalinen tuki. Kyselytutkimuksessa tuotiin esiin myös ryhmätoiminnan ja vertaistuen merkitys. Vähäiset sydänkuntoutusmahdollisuudet, ohjautuminen jatkokuntoutukseen ja ongelmat tiedon kulussa koettiin suurimpina haasteina, ja johtopäätöksenä esitetään, että tarve sydänsairaiden jatkokuntoutuksen kehittämiselle Etelä-Karjalassa on keskeinen erityisesti hoitopolun jatkuvuuden, ohjauksen saatavuuden ja kuntoutusmuotojen monipuolisuuden osalta.

Post-hospital rehabilitation for individuals diagnosed with a cardiac disease is an essential component of secondary prevention and the support of functional capacity. However, significant shortcomings have been identified in the implementation of rehabilitation and in the referral of cardiac patients when current practice is compared to guidelines. The aim of this Thesis was to find out how cardiac rehabilitation is implemented in South Karelia and what the regional need for it is. The objective was to examine the current rehabilitation pathway for cardiac patients and to identify what changes are needed in post-hospital cardiac rehabilitation in the future.

The theoretical background was compiled by gathering data from multiple databases, national and international guidelines, and relevant legislation. The practical perspective was formed through interviews with key stakeholders and a survey study, the data for which were collected in peer support groups of the South Karelia Heart Association (Etelä-Karjalan Sydänalue ry).

The findings emphasized that post-hospital rehabilitation should be implemented as a planned, multiprofessional continuum, in which supervised exercise-based rehabilitation, risk factor management, patient counselling, and psychosocial support are central. The survey also highlighted the importance of group-based activities and peer support. Limited opportunities for cardiac rehabilitation, challenges in referral to follow-up rehabilitation, and problems in information flow were perceived as the main barriers. It is concluded that there is a substantial need to further develop follow-up cardiac rehabilitation in South Karelia, particularly about continuity of the care pathway, accessibility of counselling and guidance, and the diversity of rehabilitation formats.