Vantaan kaupungin nuorisotyön ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen yhteistyön kehittäminen Myyrmäen alueella

Abstract

Nuorisorikollisuuden ennalta estäminen ja torjunta on nostettu yhteiskunnallisesti erittäin tärkeäksi aiheeksi. Tämä on kirjattu hallitusohjelmaan sekä muun muassa Vantaan kaupungin ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen strategioihin. Mikään organisaatio ei pysty yksinään vaikuttamaan tähän kehityskulkuun, vaan yhteistyö on avainasemassa nuorten hyvinvointia parannettaessa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää rakenteellinen ja dokumentoitu yhteistyömalli Vantaan kaupungin nuorisotyön ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen välille Myyrmäen alueella. Työntoimeksiantajina toimivat Vantaan kaupungin nuorisopalvelut ja Itä-Uudenmaan poliisilaitos. Tarkoituksena myös oli vahvistaa nuorten hyvinvointia ja turvallisuutta sekä tukea nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyä moniammatillisen yhteistyön keinoin. Kehittämistehtävän tavoitteena oli kartoittaa yhteistyön nykytila, tunnistaa sen vahvuudet ja haasteet sekä tuottaa konkreettinen ja skaalattavissa oleva yhteistyörakenne. Työ liittyy osana Nuorisotutkimusseuran hankkeeseen.

Tietopohja rakentui moniammatillisen yhteistyön, verkostohallinnan ja julkishallinnon kehittämisen teorioista. Viitekehyksenä hyödynnettiin muun muassa Määtän, Brysonin, Crosbyn ja Stonen yhteistyömalleja, Provanin ja Kenisin verkostohallinnan rakenteita sekä Huxhamin ja Vangenin yhteistyöparadoksin teoriaa. Yhteistyöparadoksi tarkoittaa sitä, että yhteistyö koetaan merkittävästi hyödylliseksi ja se nähdään välttämättömänä. Samalla yhteistyössä on niin paljon haasteita, ristiriitoja ja koordinoinnin tarvetta, että se voi tuntua raskaammalta kuin yksin työskentely. Menetelmällisesti työ toteutettiin konstruktiivisena kehittämistyönä, jossa yhdistettiin kirjallisuuskatsaus, havainnointi ja puolistrukturoidut teemahaastattelut. Haastatteluaineisto koostui yhteensä 10 asiantuntijahaastattelusta molemmista organisaatioista eri tehtäväalueilta ja organisaatiotasoilta.

Tutkimus osoittaa yhteistyön vahvuuksiksi matalan kynnyksen yhteydenpidon, luottamuksen rakentumisen nuorten ja viranomaisten välillä sekä ilmiötiedon jakamisen. Kehittämiskohteina erottuivat rakenteiden puute, tiedonkulun katkokset, resurssien riittämättömyys ja virka-ajan ulkopuolisen tiedonvaihdon vaikeus. Tutkimuksen avulla kehitetty yhteistyömalli käsittää viisi selkeää osa-aluetta: säännölliset tapaamiset, yhteiset jalkautumiset, yhteisen toimintasuunnitelman, koulutukset sekä vaikuttavuuden arviointimittarit. Lisäksi korostettiin tarvetta selkeälle johtamiselle, vastuuhenkilön nimeämiselle ja nuorten osallisuuden vahvistamiselle. Kehitetty malli on sovellettavissa myös muille alueille ja kunnille valtakunnallisesti.