Läheisten hyvinvoinnin tukeminen nuoren mielenterveysoireissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoite oli edistää mielenterveysoireisen nuoren läheisten hyvinvointia. Opinnäytetyön metodologiaksi valikoitui palvelumuotoilu, koska se tarjoaa käyttäjälähtöisen tavan kehittää ratkaisuja, jotka vastaavat aidosti palvelun tarpeisiin. Opinnäytetyössä laadittiin mielenterveysoireisen nuoren läheisen hyvinvointia edistävä digihoitopolku-suunnitelma Kainuun hyvinvointialueelle. Digihoitopolkusuunnitelman kehittämiseen osallistuivat neljä nuorten läheistä sekä nuorisopsykiatrian kolme sairaanhoitajaa.

Ensimmäisen osan tarkoitus oli kartoittaa aikaisemman tutkimustiedon avulla läheisten hyvinvointia edistäviä tekijöitä, kun nuorella on mielenterveysoireita. Tutkimuskysymys oli, mitkä auttamismenetelmät näyttöön perustuen tukevat läheisten hyvinvointia, kun nuorella on mielenterveysoireita? Menetelmänä oli järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto koostui (N=8) viitteestä, jotka kirjallisuuskatsaukseen valittiin ennalta määrättyjen sisäänottokriteerien ja laadun arvioinnin perusteella. Aineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Tulosten perusteella nuorten läheisiä tukevat tukiverkosto, psykoedukaatio ja ammatillinen tuki.

Toisen osan tarkoitus oli kartoittaa läheisten saaman tuen nykytilaa. Kehittämiskysymys oli, mitä on mielenterveysoireisen nuoren läheisen hyvinvoinnin tukemisen nykytila nuorisopsykiatrian poliklinikalla? Toisen osan aineistonkeruu menetelmänä on läheisille tehtävä SWOT-nelikenttäanalyysi. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Nykytilan vahvuuksina koettiin läheisten huomioiminen, erilaisten tukimuotojen tarjoaminen sekä moniammatillisten tapaamisten järjestäminen. Nykytilan heikkouksina tunnistettiin hoidon hidas eteneminen, läheisten huomioimisen puute sekä ammattilaisten välinen yhteistyön puute. Digihoitopolun mahdollisuuksina pidettiin vertaistuen tarjoamista, anonyymiyden säilyttämistä, hoitokokonaisuuksien selkeytymistä, nopeaa tuen saamista ja luotettavaa kokonaistietoa. Digihoitopolun uhkina puolestaan koettiin kasvokkaisten tapaamisten korvautuminen, riittämätön tuki, anonyymiyden vaarantuminen sekä tietoturvauhat.

Kolmannen osan tarkoitus oli kuvata mielenterveysoireisen nuoren läheisen hyvinvointia edistävä digihoitopolku-suunnitelma. Kehittämiskysymyksenä oli, mitä mielenterveysoireisen nuoren läheisen hyvinvointia edistävä digihoitopolku sisältää? Menetelmänä oli yhteiskehittämisen työpaja nuorten läheisten sekä nuorisopsykiatrian poliklinikan työntekijöiden kanssa. Digihoitopolkusuunnitelmaa ohjasi pajan lisäksi aikaisempi tutkimustieto sekä muodostettujen asiakasprofiilien tarpeet. Digihoitopolkusuunnitelma koostuu viidestä palvelutuokiosta, jotka ovat huolen tunnistaminen, tietoa nuoren mielenterveydestä, vertaistuen mahdollisuudet, läheisten hyvinvointi sekä jatkotuki. Palvelutuokiot sisältävät aiheeseen liittyviä kontaktipisteitä.

Neljännen osan tarkoitus oli kuvata näyttöön perustuva läheisten hyvinvointia tukevan digihoitopolun implementointisuunnitelma. Kehittämiskysymyksenä oli, miten implementoidaan näyttöön perustuva mielenterveysoireisen nuoren läheisten hyvinvoinnin tukemisen digihoitopolku tai sen osa työyhteisöön? Implementointimallina hyödynnettiin Ottawa-mallia. Implementoinnin osaamistavoitteet, sisällön kehittäminen, tiedottaminen ja ohjaus sekä seuranta ja arviointi, muodostivat rakenteen, jonka avulla digihoitopolku voidaan juurruttaa osaksi hoitokäytäntöjä.

Opinnäytetyö saavutti tavoitteensa tuottamalla asiakaslähtöisen ja näyttöön perustuvan digihoitopolkusuunnitelman, joka edistää mielenterveysoireisen nuoren läheisten hyvinvointia.