Surma rikosnimikkeenä – tunnusmerkistö ja soveltaminen oikeuskäytännössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää ja syventää oikeustieteellistä ymmärrystä surman tunnusmerkistön tulkinnasta ja täyttymisestä oikeuskäytännössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella surman tunnusmerkistöä ja selvittää, millä perusteella surma eroaa muista henkirikoksista, kuten taposta, ja miksi surma on vain poikkeuksellisesti sovellettu rikosnimike.

Opinnäytetyön teoria perustui ajantasaiseen lainsäädäntöön, lainvalmisteluasiakirjoihin, tuomioistuinten ennakkopäätöksiin ja ratkaisuihin, oikeuskirjallisuuteen sekä aikaisempiin tutkimuksiin henkirikoksista. Oikeusdogmaattisella eli lainopillisella menetelmällä pyrittiin tulkitsemaan voimassa olevaa lakia ja selvittämään, miten lakia tulisi soveltaa.

Surma on tahallinen henkirikos, jonka soveltaminen edellyttää kokonaisarvostelua ja lieventävien asianhaarojen vallitsemista. Tunnusmerkistössä lieventävistä asianhaaroista esimerkkeinä ovat poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat. Keskeisin peruste surmasäännöksen soveltamiselle on kuitenkin kokonaisarvostelu. Surma eroaa muista henkirikoksista ensisijaisesti juuri teon kokonaisarvostelun perusteella: rikoslain törkeysporrastuksen myötä surma on perusrikosta eli tappoa lievempi rikosnimike. Kuolemantuottamuksesta surma eroaa tahallisuuden osalta, koska surma edellyttää tahallisuuden täyttymistä.

Opinnäytetyössä todettiin, että surman vähäinen käyttö ei näyttäisi johtuvan yksittäisestä tekijästä, vaan pikemminkin useiden oikeudellisten ja tulkinnallisten seikkojen yhteisvaikutuksesta. Oikeuskäytännön perusteella surman soveltamiskynnys on korkea. Tämä voi johtua mahdollisesti lainsäätäjän korostamasta ohjeesta soveltaa rikosnimikettä vain poikkeuksellisesti sekä siitä, että tapon rangaistusasteikko voi olla joustava lieventämisperusteiden myötä ilman rikosnimikkeen muuttamista. Vakiintunut oikeuskäytäntö henkirikosten osalta sekä vähäinen ennakkoratkaisujen määrä voivat osaltaan ylläpitää surman poikkeuksellista asemaa. Kokonaisuutena surma näyttäytyy rikosoikeudessa normatiivisesti perusteltuna, mutta käytännössä kapeasti sovellettavana rikosnimikkeenä.