Piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen velkajärjestelyn esteperustearvioinnissa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin, miten laissa yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) tarkoitettua piittaamatonta ja vastuutonta velkaantumista koskevaa esteperustetta arvioidaan sekä millaisia tekijöitä tuomioistuimet ottavat huomioon esteperusteen soveltamisessa. Velkajärjestelylain 10 § 7 kohdan mukainen este eli piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen on velkajärjestelyssä useimmin sovellettu esteperuste. Tutkimuksen tavoitteena oli selventää esteperusteen arviointiin vaikuttavia tekijöitä ja oikeuskäytännön kautta muodostunutta linjausta.

Työn tutkimusaineisto koostui ajantasaisesta lainsäädännöstä, lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta sekä tuomioistuinten ratkaisuista. Tutkimus toteutettiin käyttäen pääosin oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Työssä näkyy myös piirteitä empiirisestä oikeustutkimuksesta, sillä tuomioistuimen ratkaisujen tarkastelun kautta havainnollistettiin, miten lainsäädäntö ja teoreettiset periaatteet näkyvät käytännössä.

Tutkimuksessa havaittiin, että piittaamattoman ja vastuuttoman velkaantumisen arviointi perustuu aina tapauskohtaiseen kokonaisarviointiin. Velallisten tilanteet vaihtelevat, minkä vuoksi myös ratkaisut eroavat toisistaan. Oikeuskäytännössä on kuitenkin tunnistettavissa tiettyjä arviointiin toistuvasti vaikuttavia tekijöitä kuten velkojen syntyolosuhteet ja käyttötarkoitus, velallisen taloudellinen tilanne sekä henkilökohtaiset olosuhteet.