Minu Sees : aistilähtöisyyden merkitys neulepintojen suunnittellussa ylellisen muodin kentällä

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan aistien merkitystä neulepinnan suunnittelussa ylellisen muodin kentällä. Työn lähtökohta pohjautuu kiinnostuksesta siihen, miten ihmiskehon kudoksellisia rakenteista muistuttavista, osittain epämiellyttävistä mielikuvista voidaan suunnitella esteettisesti kiinnostavia ja ylellisiksi koettavia neulepintoja. Tutkimuskysymyksenä on, miten neulepinnan avulla voidaan tulkita kehon kudosten rakenteita siten, että lopputulos tuottaa ylellisyyden kokemuksen aistilähtöisen suunnittelun kautta.

Opinnäytetyö koostuu teoreettisesta ja toiminnallisesta osasta. Teoriaosuudessa käsitellään ylellisyyttä tekstiilin ja muodin näkökulmasta, aistilähtöistä suunnittelua sekä kehollisuutta. Menetelminä käytettiin käytäntöperustaista tutkimusta ja dokumenttianalyysiä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että neulepintoja kehitettiin kokeilemalla erilaisia materiaaleja, rakenteita ja pintakäsittelyjä, ja prosessin aikana tarkasteltiin niiden toimivuutta, sekä visuaalisesti, että tuntuman kautta.

Toiminnallisessa osuudessa suunniteltiin ja toteutettiin neulemallisto, jossa lähtökohtina toimivat lihas-, rasva- ja sidekudosta muistuttavat tekstuurit. Mallistossa keskityttiin erityisesti siihen, miltä neule näyttää ja miltä se tuntuu, sekä siihen, miten nämä kaksi aistia toimivat yhdessä. Materiaalien pehmeys, karheus, joustavuus, kiilto ja kolmiulotteisuus vaikuttivat siihen, millaisena pinta koettiin.

Prosessin aikana havaittiin, että ylellisyys ei synny pelkästään materiaalista tai ulkonäöstä. Se muodostuu materiaalin, rakenteen ja aistikokemuksen yhdistelmästä. Myös ristiriidat, kuten pehmeän ja karhean tai miellyttävän ja hieman epämiellyttävän yhdistäminen, voivat lisätä pinnan kiinnostavuutta.Työ osoittaa, että myös epämiellyttävistä ja kehollisista lähtökohdista voidaan suunnitella hallittuja ja ylellisiä neulepintoja, kun niitä ei jäljitellä suoraan, vaan tulkitaan materiaalin ja rakenteen kautta.

This thesis explores the role of the senses in knit surface design within the field of luxury fashion. The starting point of the work is an interest in how visual references inspired by human bodily tissues, which can feel uncomfortable, can be transformed into aesthetically interesting and luxurious knit surfaces. The research question focuses on how knit structures can interpret tissue-like qualities in a way that creates a sense of luxury through sensory-driven design.

The thesis consists of a theoretical and a practical part. The theoretical section discusses luxury in textiles and fashion, sensory design, and embodiment. The research methods used in this study were practice-based research and document analysis. In practice, this meant that knit surfaces were developed through experimentation with different materials, structures, and surface treatments, and their functionality was observed both visually and through touch during the process.

The practical outcome of the thesis was a knitwear collection inspired by textures resembling muscle, fat, and connective tissue. The work focused especially on how the knit looks and feels, and how these two aspects work together. Qualities such as softness, roughness, elasticity, shine, and three-dimensionality affected how the surface was experienced.

During the process, it was observed that luxury does not come only from materials or visual appearance. Instead, it is formed through the combination of material, structure, and sensory experience. Contrasts, such as soft versus rough or pleasant versus slightly uncomfortable, were found to increase the interest of the surface. The thesis shows that even uncomfortable and bodily references can be translated into controlled and refined knit surfaces when they are interpreted through material and structure rather than directly imitated.