Haja-asutusalueiden aluekeräysjärjestelmät
Kumpulainen, Esa (2004)
Kumpulainen, Esa
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2004
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003052780
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003052780
Tiivistelmä
Jätelaki (3.12.1993/1072) muuttui 1.9.2004 niin, että kaikkien kiinteistöjen on kuuluttava
järjestettyyn jätehuoltoon. Tämä lakimuutos koskee myös harvaanasuttujen alueiden
asuin- ja vapaa-ajankiinteistöjä, joihin kunta on aikaisemmin voinut myöntää vapautuksen
järjestetystä jätehuollosta. Tällöin jätteiden keräysjärjestelmää täydentämään on perustettu
aluekeräyspisteitä, joihin asukkaat voivat tuoda jätteensä lajiteltuina.
Insinöörityön tarkoituksena oli tutkia aluekeräyspisteitä ja niiden toimintaa koko maassa.
Apuna käytettiin jätehuoltoyhtymille lähetettyä kyselyä. Aluekeräyspisteiden väärinkäyttö
oli yhteinen ongelma kaikille, ja kysely saikin kiinnostuneen vastaanoton ja palautteen.
Insinöörityössä hyödynnettiin myös Kainuun jätehuollon kuntayhtymän oman aluekeräysverkoston
ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia.
Kuntayhtymillä ovat juridisesti parhaat mahdollisuudet onnistua aluekeräysjärjestelmien
ylläpidossa ja valvonnassa, koska jätelaki antaa kunnille mahdollisuuden ohjata jätehuoltomääräyksillä
jätteiden käsittelyä, keräystä ja jätetaksaa. Kuntayhtymät ovat kuntiin rinnastettavia
viranomaisia.
Koska kiinteistökohtainen jätteiden keräys on helpommin valvottavissa, aluekeräysjärjestelmät
ovat toissijainen vaihtoehto jätteiden keräykselle sekajätteen osalta. Kesäaikoina
jätemäärät kasvavat moninkertaisiksi vapaa-ajan asuntojen vaikutuksesta. Tähän on
valmistauduttava ennakolta lisäämällä astiamääriä ja tihennettävä tyhjennyskertoja. Valvontaa
on lisättävä sesonkiaikoina valvontakameroin. Jäteastioiden ylitäyttymisiin ja keräyspisteen
roskaantumisiin on reagoitava nopeasti. Kun keräyspisteet ovat siistejä, niitä
on miellyttävä käyttää ja moderni lajitteleva jätehuolto tuntuu mielekkäämmältä toteuttaa.
järjestettyyn jätehuoltoon. Tämä lakimuutos koskee myös harvaanasuttujen alueiden
asuin- ja vapaa-ajankiinteistöjä, joihin kunta on aikaisemmin voinut myöntää vapautuksen
järjestetystä jätehuollosta. Tällöin jätteiden keräysjärjestelmää täydentämään on perustettu
aluekeräyspisteitä, joihin asukkaat voivat tuoda jätteensä lajiteltuina.
Insinöörityön tarkoituksena oli tutkia aluekeräyspisteitä ja niiden toimintaa koko maassa.
Apuna käytettiin jätehuoltoyhtymille lähetettyä kyselyä. Aluekeräyspisteiden väärinkäyttö
oli yhteinen ongelma kaikille, ja kysely saikin kiinnostuneen vastaanoton ja palautteen.
Insinöörityössä hyödynnettiin myös Kainuun jätehuollon kuntayhtymän oman aluekeräysverkoston
ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia.
Kuntayhtymillä ovat juridisesti parhaat mahdollisuudet onnistua aluekeräysjärjestelmien
ylläpidossa ja valvonnassa, koska jätelaki antaa kunnille mahdollisuuden ohjata jätehuoltomääräyksillä
jätteiden käsittelyä, keräystä ja jätetaksaa. Kuntayhtymät ovat kuntiin rinnastettavia
viranomaisia.
Koska kiinteistökohtainen jätteiden keräys on helpommin valvottavissa, aluekeräysjärjestelmät
ovat toissijainen vaihtoehto jätteiden keräykselle sekajätteen osalta. Kesäaikoina
jätemäärät kasvavat moninkertaisiksi vapaa-ajan asuntojen vaikutuksesta. Tähän on
valmistauduttava ennakolta lisäämällä astiamääriä ja tihennettävä tyhjennyskertoja. Valvontaa
on lisättävä sesonkiaikoina valvontakameroin. Jäteastioiden ylitäyttymisiin ja keräyspisteen
roskaantumisiin on reagoitava nopeasti. Kun keräyspisteet ovat siistejä, niitä
on miellyttävä käyttää ja moderni lajitteleva jätehuolto tuntuu mielekkäämmältä toteuttaa.