”Se luo semmosta rutiinia” – Yhteisöruokailun merkitys osallisuudelle ja toimintakyvylle tuetussa asumisessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli tutkia yhteisöllisen ruokailun vaikutuksia asiakkaan toimintakykyyn ja osallisuuteen mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tuetun asumisen yksikössä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi yksityinen sosiaalialan palveluntuottaja.

Opinnäytetyössä tehtiin kvalitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui seitsemän haastateltavaa. Haastattelut toteutettiin haastateltavien omassa elinympäristössä asumispalveluyksikössä. Haastattelut tallennettiin, litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisesti.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda asiakkaiden oma ääni ja omat kokemukset esille mahdollisimman autenttisesti ja lisätä ymmärrystä yhteisöruokailun merkityksestä asiakkaiden osallisuuteen ja toimintakykykyyn. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa opinnäytetyön tilaajalle toiminnan kehittämiseksi.

Teoreettisena viitekehyksenä toimi osallisuus ja toimintakyky sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta. Tietoperusta muodostui rutiinien, vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja arjessa selviytymisen näkökulmista.

Tulosten perusteella yhteisöllinen ruokailu oli valtavan monimerkityksellinen jokapäiväinen toiminto yksikön asukkaille. Yhteisöllinen ruokailu oli arjen rytmittäjä ja syy nousta sängystä. Ruokailutilanteissa tapahtui arkisia kohtaamisia ja omia ajatuksiaan oli mahdollista päästä vaihtamaan tuttujen ihmisten kanssa. Yhteisöruokailun vaikutus osallisuuteen ja toimintakykyyn oli huomattava. Tutkimuksessa nousi esiin myös ravinnon monipuolisuus, joka ilman yhteistä ruokailua olisi lähes kaikilla haastateltavilla jäänyt yksipuolisemmaksi.