Omaohjaajan merkitys sijaishuollossa kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta
Anttila, Taija (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052818157
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052818157
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan omaohjaajan merkitystä sijaishuollossa kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Tarkoituksena on kuvailla ja ymmärtää laajemmin ilmiötä. Kuvailen, millä keinoin kiintymyssuhde lapseen syntyy ja mikä merkitys sillä on lapselle. Kohderyhmä tässä opinnäytetyössä on omaohjaajat ja toisena osapuolena ovat lapset, vaikkakin vain välillisesti. Toimeksiantajana toimi lastensuojelulaitos Ryhmäkoti Raide.
Tämän opinnäytetyö on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto saatiin teemahaastatteluilla Ryhmäkoti Raiteen viideltä omaohjaajalta. Haastatteluiden tarkoituksena oli saada omaohjaajien näkemyksiä ja kokemuksia omaohjaajatyöskentelystä ja sen merkityksestä kiintymyssuhteen tukemisessa. Aineistossa haastatteluita analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että omaohjaaja on merkittävä aikuinen sijaishuollossa olevan nuoren kiintymyssuhteen tukemisessa. Keskeisiä tekijöitä suhteelle ovat luottamuksellinen ja turvallinen vuorovaikutussuhde. Tuloksista nousi esille myös nuoren hyvinvoinnin tukemisen merkittävyys sekä työskentelyn haasteet. Jatkokehittämisideana voisi tutkia omaohjaajasuhteen pidempiaikaista vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Opinnäytetyön tuloksia voitaisiin soveltaa erityisesti omaohjaajatyöskentelyn kehittämisessä esimerkiksi omaohjaajat voivat reflektoida omaa toimintaansa tuloksien kautta.
Tämän opinnäytetyö on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto saatiin teemahaastatteluilla Ryhmäkoti Raiteen viideltä omaohjaajalta. Haastatteluiden tarkoituksena oli saada omaohjaajien näkemyksiä ja kokemuksia omaohjaajatyöskentelystä ja sen merkityksestä kiintymyssuhteen tukemisessa. Aineistossa haastatteluita analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että omaohjaaja on merkittävä aikuinen sijaishuollossa olevan nuoren kiintymyssuhteen tukemisessa. Keskeisiä tekijöitä suhteelle ovat luottamuksellinen ja turvallinen vuorovaikutussuhde. Tuloksista nousi esille myös nuoren hyvinvoinnin tukemisen merkittävyys sekä työskentelyn haasteet. Jatkokehittämisideana voisi tutkia omaohjaajasuhteen pidempiaikaista vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Opinnäytetyön tuloksia voitaisiin soveltaa erityisesti omaohjaajatyöskentelyn kehittämisessä esimerkiksi omaohjaajat voivat reflektoida omaa toimintaansa tuloksien kautta.