Kotoutumisen tukena : Tupa-hankkeessa toimineiden vapaaehtoisten ajatuksia ja kokemuksia tehtävästä ja valmennuksesta siihen
Hilliaho, Arja (2015)
Hilliaho, Arja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505219520
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505219520
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Hilliaho, Arja. Kotoutumisen tukena. Tupa-hankkeessa toimineiden vapaaehtoisten
ajatuksia ja kokemuksia tehtävästä ja valmennuksesta siihen. Diak Pori, kevät 2015¸57 s., 1 liite
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen kaupungin kotouttavan sosiaalityön palvelut olivat yhteistyökumppaneina Tampereen seurakuntayhtymän Diakoniakeskuksen toteuttamassa Tupa-hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena oli luoda pakolaisten kotoutumista edistävä vapaaehtoistoimintaan perustuva malli, joka toimisi lisäresurssina ja kiinteässä yhteydessä virallisen kotouttamisprosessin kanssa.
Opinnäytetyö Tupa-hankkeeseen tehtiin Diakonia-ammattikorkeakoulun pyynnöstä ja sen kohderyhmänä oli Tupa-hankkeessa toimineet vapaaehtoiset. Vapaaehtoisten tehtävänä oli toimia pakolaisten tukihenkilönä ja rinnalla kulkijoina tutustuttaen heitä suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oliko Tupa-hankkeessa toimineiden tukihenkilöiden saama valmennus ollut heidän mielestään riittävä koettuun tehtävään nähden ja vastannut heidän odotuksiaan. Tutkimuksesta saatua tietoa peilattiin tukihenkilöiden valmennuksessa saamaan tietoon. Lisäksi tuloksia verrattiin aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja teoriatietoon. Näiden tietojen perusteella pohdittiin, kuinka valmennusta voisi kehittää.
Tutkimusaineisto kerättiin laadullisen tutkimuksen menetelmin: puolistrukturoidun kyselyn, osallistuvan havainnoinnin ja syventävien haastattelujen keinoin. Osallistuva havainnointi tapahtui tukihenkilöiden tapaamisissa. Kyselyjä lähetettiin 30 ja vastauksia saatiin 18. Vastausprosentiksi tuli 60, mikä on aiempiin vastaaviin tutkimuksiin verrattuna erinomainen.
Tukihenkilöiden mielestä valmennus oli ollut vähäistä, mutta yleensä ottaen kuitenkin riittävää. Tutkimustulosten perusteella valmennusta on vaikea kohdentaa kovin tarkasti, koska pakolaiset tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista asumisympäristön, kulttuurin ja koulutuksen suhteen. Tärkeintä on olla oma itsensä ja omata halua auttaa.
Tärkeimpänä kehittämisalueena tutkimustuloksista nousi ihmisten kohtaamiseen liittyvät asiat. Koska suurimmat tukihenkilöiden kohtaamat ongelmat liittyivät kommu-nikointiin, olisi valmennuksessa hyvä kiinnittää huomiota vuorovaikutustaitoihin; selkokieliseen kommunikointiin, elekieleen ja tunteiden ilmaisutapoihin eri kulttuureissa.
Hilliaho, Arja. Kotoutumisen tukena. Tupa-hankkeessa toimineiden vapaaehtoisten
ajatuksia ja kokemuksia tehtävästä ja valmennuksesta siihen. Diak Pori, kevät 2015¸57 s., 1 liite
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen kaupungin kotouttavan sosiaalityön palvelut olivat yhteistyökumppaneina Tampereen seurakuntayhtymän Diakoniakeskuksen toteuttamassa Tupa-hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena oli luoda pakolaisten kotoutumista edistävä vapaaehtoistoimintaan perustuva malli, joka toimisi lisäresurssina ja kiinteässä yhteydessä virallisen kotouttamisprosessin kanssa.
Opinnäytetyö Tupa-hankkeeseen tehtiin Diakonia-ammattikorkeakoulun pyynnöstä ja sen kohderyhmänä oli Tupa-hankkeessa toimineet vapaaehtoiset. Vapaaehtoisten tehtävänä oli toimia pakolaisten tukihenkilönä ja rinnalla kulkijoina tutustuttaen heitä suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oliko Tupa-hankkeessa toimineiden tukihenkilöiden saama valmennus ollut heidän mielestään riittävä koettuun tehtävään nähden ja vastannut heidän odotuksiaan. Tutkimuksesta saatua tietoa peilattiin tukihenkilöiden valmennuksessa saamaan tietoon. Lisäksi tuloksia verrattiin aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja teoriatietoon. Näiden tietojen perusteella pohdittiin, kuinka valmennusta voisi kehittää.
Tutkimusaineisto kerättiin laadullisen tutkimuksen menetelmin: puolistrukturoidun kyselyn, osallistuvan havainnoinnin ja syventävien haastattelujen keinoin. Osallistuva havainnointi tapahtui tukihenkilöiden tapaamisissa. Kyselyjä lähetettiin 30 ja vastauksia saatiin 18. Vastausprosentiksi tuli 60, mikä on aiempiin vastaaviin tutkimuksiin verrattuna erinomainen.
Tukihenkilöiden mielestä valmennus oli ollut vähäistä, mutta yleensä ottaen kuitenkin riittävää. Tutkimustulosten perusteella valmennusta on vaikea kohdentaa kovin tarkasti, koska pakolaiset tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista asumisympäristön, kulttuurin ja koulutuksen suhteen. Tärkeintä on olla oma itsensä ja omata halua auttaa.
Tärkeimpänä kehittämisalueena tutkimustuloksista nousi ihmisten kohtaamiseen liittyvät asiat. Koska suurimmat tukihenkilöiden kohtaamat ongelmat liittyivät kommu-nikointiin, olisi valmennuksessa hyvä kiinnittää huomiota vuorovaikutustaitoihin; selkokieliseen kommunikointiin, elekieleen ja tunteiden ilmaisutapoihin eri kulttuureissa.