Opiskelijoiden yhdenvertaisuus Kymenlaakson ja Mikkelin ammattikorkeakoulujen opintotukilautakuntien enimmäistukiajan pidentämislausunnoissa
Saarinen, Paula (2015)
Saarinen, Paula
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015053111491
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015053111491
Tiivistelmä
Opintotukilaki ja -asetus antavat ammattikorkeakoulujen opintotukilautakunnille harkintavaltaa Kansaneläkelaitokselle annettavien opiskelijoiden opintotuen myöntämiseen liittyvien lausuntojen tekoon. Opiskelijoiden yhdenvertainen kohtelu on tärkeää harkinnanvaraisuuteen perustuvien lausuntojen antamisessa, jotta hallintolaissa säädetty yhdenvertaisuusperiaate toteutuu. Kymenlaakson ja Mikkelin ammattikorkeakoulut (Kyamk ja Mamk) ovat yhdistymässä 1.1.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluksi, ja on ajankohtaista saada yhteneväinen linjaus lausuntoihin uudelle yhteiselle opintotukilautakunnalle.
Tämän opinnäytetyön aiheena on opiskelijoiden yhdenvertaisuus Kyamkin ja Mamkin opintotukilautakuntien lausunnoissa, ja tutkimuksen kohteena olivat opintotuen enimmäistukiajan pidentämistä koskevat hakemukset ja niistä annetut lausunnot vuosina 2005–2014. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhdenvertaisuuden toteutumista ja sitä, onko opintotukilautakuntien ratkaisuissa eroja Kyamkin ja Mamkin välillä. Tutkimuksessa saatiin lisäksi tilastollista tietoa lausuntojen määristä ja hakemusten syistä.
Teoriaosuudessa käsitellään hallintolain yhdenvertaisuusperiaatetta, päättäjän puolueettomuutta, esteettömyyttä, harkintavallan käyttöä ja esittelijän vastuuta. Lisäksi kerrotaan enimmäistukiajan pidentämiseen liittyvistä opintotuen säädöksistä ja hakuprosessista. Tutkimuksessa pääpaino on kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä, jossa hyödynnetään kvantitatiivisen tutkimuksen avulla saatua tilastollista tietoa. Tiedonkeräysmenetelminä käytettiin dokumentteja, haastatteluja ja keskusteluja.
Tutkimustulosten perusteella Kyamkin ja Mamkin opintotukilautakunnissa annetut enimmäistukiajan pidentämislausunnot vuosina 2005–2014 ovat riittävän yhdenvertaisia keskenään, ja ratkaisujen välillä ei ole merkittäviä eroja. Molempien lautakuntien linja on hieman tiukentunut vuosien mittaan. Hakemusten määrä on lisääntynyt vuositasolla, ja kielteisiä lausuntoja on annettu enemmän kuin myönteisiä. Lautakunnan jäsenet ovat tietoisia siitä, että heidän täytyy huomioida päätöksenteossaan opiskelijoiden yhdenvertaisuus ja säilyttää linjan johdonmukaisuus.
Tämän opinnäytetyön aiheena on opiskelijoiden yhdenvertaisuus Kyamkin ja Mamkin opintotukilautakuntien lausunnoissa, ja tutkimuksen kohteena olivat opintotuen enimmäistukiajan pidentämistä koskevat hakemukset ja niistä annetut lausunnot vuosina 2005–2014. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhdenvertaisuuden toteutumista ja sitä, onko opintotukilautakuntien ratkaisuissa eroja Kyamkin ja Mamkin välillä. Tutkimuksessa saatiin lisäksi tilastollista tietoa lausuntojen määristä ja hakemusten syistä.
Teoriaosuudessa käsitellään hallintolain yhdenvertaisuusperiaatetta, päättäjän puolueettomuutta, esteettömyyttä, harkintavallan käyttöä ja esittelijän vastuuta. Lisäksi kerrotaan enimmäistukiajan pidentämiseen liittyvistä opintotuen säädöksistä ja hakuprosessista. Tutkimuksessa pääpaino on kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä, jossa hyödynnetään kvantitatiivisen tutkimuksen avulla saatua tilastollista tietoa. Tiedonkeräysmenetelminä käytettiin dokumentteja, haastatteluja ja keskusteluja.
Tutkimustulosten perusteella Kyamkin ja Mamkin opintotukilautakunnissa annetut enimmäistukiajan pidentämislausunnot vuosina 2005–2014 ovat riittävän yhdenvertaisia keskenään, ja ratkaisujen välillä ei ole merkittäviä eroja. Molempien lautakuntien linja on hieman tiukentunut vuosien mittaan. Hakemusten määrä on lisääntynyt vuositasolla, ja kielteisiä lausuntoja on annettu enemmän kuin myönteisiä. Lautakunnan jäsenet ovat tietoisia siitä, että heidän täytyy huomioida päätöksenteossaan opiskelijoiden yhdenvertaisuus ja säilyttää linjan johdonmukaisuus.