Työpaja osana ISO 31000 -riskienhallintaprosessia organisaatiossa
Uusitalo, Minna (2015)
Lataukset:
Uusitalo, Minna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504124218
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504124218
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen aiheena on työpajan käyttäminen osana ISO 31000 –riskienhallintaprosessia. ISO 31000 on kokonaisvaltaisen riskienhallinnan kansainvälinen, ei-sertifioitava standardi. Standardia on lähestytty tässä tutkimuksessa käytännönläheisesti, koska standardi itsessään ei sisällä valmiita työkaluja tai toteutustapoja vaatimusten täyttämiseksi. Työpajojen käyttöä suositellaan sekä muutosjohtamisen, että riskienhallinnan kirjallisuudessa ja standardin soveltamisoppaissa. Aineisto ei kuitenkaan pidä sisällään yksityiskohtaisempaa tietoa siitä miten, milloin, kenelle ja miksi työpaja kannattaa järjestää.
Tutkimuskysymyksiä on kaksi: mihin eri vaiheisiin ISO 31000 voidaan pilkkoa ja millaiset työpajat soveltuvat ISO 31000:n eri vaiheisiin? Ensimmäisessä kysymyksessä tutkitaan käytännön lähestymistapoja standardin vaiheiden toteutukseen. Toisessa kysymyksessä syvennytään työpajan käyttöön työkaluna osana standardin soveltamista. Työ on kirjoitettu työpajatoiminnan näkökulmasta.
Tutkimusmenetelminä ovat systemaattinen kirjallisuuskatsaus sekä alan asiantuntijoiden teemahaastattelut. Työn tilaaja on Suomen riskienhallintayhdistys ry (SRHY). Tulokset ovat suunnattu hyödynnettäväksi organisaatioiden johdolle, jotka ovat ottamassa ISO 31000 –standardia käyttöön tai haluavat kehittää riskienhallintaprosessiaan.
Teemahaastatteluiden (2015) mukaan standardin soveltaminen kannattaa pilkkoa vaiheisiin. Standardia voidaan lähteä toteuttamaan eri näkökulmista ja vaiheista organisaation tarpeista sekä standardin käyttöönottamisesta vastuussa olevasta vetäjästä riippuen. Vastausten perusteella riskianalyysin paras toteutustapa on työpaja, ja sitä voi hyödyntää myös muissa standardin vaiheissa. Vastaukset siitä, millainen, kenelle, miksi ja miten työpaja toteutetaan, vaihteli vastaajasta riippuen. Kirjallisuuskatsauksenkaan perusteella aihe ei ole yksiselitteinen. Erilaiset osallistavat työpajamenetelmät osoittautuivat haastatteluissa organisaatioille yleisesti ottaen tuntemattomiksi. Muutosjohtamiseen liittyvä kirjallisuuskatsaus suosittelee työpajamenetelmien käyttöä, koska ne voivat vähentää ryhmäkäyttäytymisen negatiivisia ilmiöitä. Kirjallisuuskatsauksen ja teemahaastatteluiden perusteella tutkimuksessa esitellään tapoja työpajojen toteuttamiselle ja tuotetaan uutta tietoa työpajan käytöstä osana organisaatioiden riskienhallintaprosessia.
Jatkotutkimusaiheiksi tämän tutkimuksen tulosten perusteella nousi työpajamenetelmien vertaileva käyttäminen osana riskienhallintaprosessia organisaatioissa. Kaikissa haastatteluissa tuli esille myös työpajan käyttö työkaluna organisaation kehitystä, jolloin työpajan aihe olisi riskienhallinnan sijaan se, miten organisaatio pääsee strategisiin tavoitteisiinsa ja mitkä tekijät uhkaavat tavoitteiden saavutusta. Näin ollen voitaisiin tulevaisuudessa tutkia, integroituuko riskienhallinta kehitystyöpajassa tehokkaammin organisaation toimintaan verrattuna riskiaiheiseen työpajaan.
Tutkimuskysymyksiä on kaksi: mihin eri vaiheisiin ISO 31000 voidaan pilkkoa ja millaiset työpajat soveltuvat ISO 31000:n eri vaiheisiin? Ensimmäisessä kysymyksessä tutkitaan käytännön lähestymistapoja standardin vaiheiden toteutukseen. Toisessa kysymyksessä syvennytään työpajan käyttöön työkaluna osana standardin soveltamista. Työ on kirjoitettu työpajatoiminnan näkökulmasta.
Tutkimusmenetelminä ovat systemaattinen kirjallisuuskatsaus sekä alan asiantuntijoiden teemahaastattelut. Työn tilaaja on Suomen riskienhallintayhdistys ry (SRHY). Tulokset ovat suunnattu hyödynnettäväksi organisaatioiden johdolle, jotka ovat ottamassa ISO 31000 –standardia käyttöön tai haluavat kehittää riskienhallintaprosessiaan.
Teemahaastatteluiden (2015) mukaan standardin soveltaminen kannattaa pilkkoa vaiheisiin. Standardia voidaan lähteä toteuttamaan eri näkökulmista ja vaiheista organisaation tarpeista sekä standardin käyttöönottamisesta vastuussa olevasta vetäjästä riippuen. Vastausten perusteella riskianalyysin paras toteutustapa on työpaja, ja sitä voi hyödyntää myös muissa standardin vaiheissa. Vastaukset siitä, millainen, kenelle, miksi ja miten työpaja toteutetaan, vaihteli vastaajasta riippuen. Kirjallisuuskatsauksenkaan perusteella aihe ei ole yksiselitteinen. Erilaiset osallistavat työpajamenetelmät osoittautuivat haastatteluissa organisaatioille yleisesti ottaen tuntemattomiksi. Muutosjohtamiseen liittyvä kirjallisuuskatsaus suosittelee työpajamenetelmien käyttöä, koska ne voivat vähentää ryhmäkäyttäytymisen negatiivisia ilmiöitä. Kirjallisuuskatsauksen ja teemahaastatteluiden perusteella tutkimuksessa esitellään tapoja työpajojen toteuttamiselle ja tuotetaan uutta tietoa työpajan käytöstä osana organisaatioiden riskienhallintaprosessia.
Jatkotutkimusaiheiksi tämän tutkimuksen tulosten perusteella nousi työpajamenetelmien vertaileva käyttäminen osana riskienhallintaprosessia organisaatioissa. Kaikissa haastatteluissa tuli esille myös työpajan käyttö työkaluna organisaation kehitystä, jolloin työpajan aihe olisi riskienhallinnan sijaan se, miten organisaatio pääsee strategisiin tavoitteisiinsa ja mitkä tekijät uhkaavat tavoitteiden saavutusta. Näin ollen voitaisiin tulevaisuudessa tutkia, integroituuko riskienhallinta kehitystyöpajassa tehokkaammin organisaation toimintaan verrattuna riskiaiheiseen työpajaan.