Varhaiskasvattajien kokemuksia reflektiivisestä työotteesta varhaiskasvatuksen kasvatuskumppanuudessa
Ropponen, Eija (2015)
Ropponen, Eija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052811155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052811155
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena on tutkia Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vahvuutta vanhemmuuteen -koulutukseen osallistuneiden varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia reflektiivisen työotteen käyttämisestä omassa työssään. Tavoitteena on selvittää miten varhaiskasvattajat kokevat reflektiivisen työotteen näkyvän varhaiskasvatustyössään kasvatuskumppanuudessa lasten ja perheiden kanssa sekä minkälaisia haasteita heidän mielestään sen toteuttamisessa on. Aihe opinnäytetyöhöni nousi omasta kokemuksestani päivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa työskentelystä ja erityisesti lasten ja perheiden oman näkökulman ja tarpeiden huomioimisen tärkeydestä. Keskeiset teoreettiset käsitteet opinnäytetyössäni ovat mentalisaatio, reflektiivisyys, reflektiivinen työote, vuorovaikutus, kasvatuskumppanuus ja varhaiskasvatus.
Opinnäytetyöni on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja siihen on haastateltu teemahaastattelulla seitsemää varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka olivat osallistuneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vahvuutta vanhemmuuteen -koulutukseen ja omaksuneet siellä reflektiivisen työotteen. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen.
Opinnäytetyön tuloksissa nousi esiin reflektiivisen työotteen käyttäminen jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa lasten ja perheiden kanssa, jossa olennaista oli kurkistaminen päällepäin näkyvän käyttäytymisen ja toiminnan taakse. Haastateltavat kokivat reflektiivisen työotteen vahvistaneen omassa työssään uteliaisuutta, ei-tietävää ja yksilöllisyyttä huomioivaa asennetta lapsia ja perheitä kohtaan. Haastateltavien kokemusten mukaan se oli vaikuttanut työssä myös toiminnan suunnitteluun, jotta arjen tilanteet varhaiskasvatuksessa mahdollistaisivat lapsen näkökulman huomioimisen, lapsesta lähtevät vuorovaikutusaloitteet, ihmettelyn ja pysähtymisen. Lisäksi oman toiminnan ja tunteiden sekä niiden vaikutusten tarkkailu muihin entistä tietoisemmin oli haastateltavien mukaan lisääntynyt, kuten myös oman vaillinaisuuden huomaaminen ja sen huomioiminen työssä.
Työotteella koettiin olevan mahdollista myös tukea vanhempien reflektiivisyyden vahvistumista reflektiivisten kysymysten avulla, konkreettisella ohjauksella, vanhempien keskinäisen suhteen tukemisella sekä tilan antamisella vanhempien omille ajatuksille ja oivalluksille. Reflektiivisen työotteen omaksumista ja siihen liittyvää asiantuntijaroolista luopumista pidettiin kuitenkin haastavana tehtävänä ja siihen koettiin tarvittavan aikaa, pysähtymistä, pohdintaa ja kokemusten karttumista. Kiire, resurssien puute ja rutiinit olivat aineiston mukaan tekijöitä, jotka aiheuttivat haasteita reflektiivisen työotteen omaksumisessa ja käyttämisessä.
Opinnäytetyöni on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja siihen on haastateltu teemahaastattelulla seitsemää varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka olivat osallistuneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vahvuutta vanhemmuuteen -koulutukseen ja omaksuneet siellä reflektiivisen työotteen. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen.
Opinnäytetyön tuloksissa nousi esiin reflektiivisen työotteen käyttäminen jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa lasten ja perheiden kanssa, jossa olennaista oli kurkistaminen päällepäin näkyvän käyttäytymisen ja toiminnan taakse. Haastateltavat kokivat reflektiivisen työotteen vahvistaneen omassa työssään uteliaisuutta, ei-tietävää ja yksilöllisyyttä huomioivaa asennetta lapsia ja perheitä kohtaan. Haastateltavien kokemusten mukaan se oli vaikuttanut työssä myös toiminnan suunnitteluun, jotta arjen tilanteet varhaiskasvatuksessa mahdollistaisivat lapsen näkökulman huomioimisen, lapsesta lähtevät vuorovaikutusaloitteet, ihmettelyn ja pysähtymisen. Lisäksi oman toiminnan ja tunteiden sekä niiden vaikutusten tarkkailu muihin entistä tietoisemmin oli haastateltavien mukaan lisääntynyt, kuten myös oman vaillinaisuuden huomaaminen ja sen huomioiminen työssä.
Työotteella koettiin olevan mahdollista myös tukea vanhempien reflektiivisyyden vahvistumista reflektiivisten kysymysten avulla, konkreettisella ohjauksella, vanhempien keskinäisen suhteen tukemisella sekä tilan antamisella vanhempien omille ajatuksille ja oivalluksille. Reflektiivisen työotteen omaksumista ja siihen liittyvää asiantuntijaroolista luopumista pidettiin kuitenkin haastavana tehtävänä ja siihen koettiin tarvittavan aikaa, pysähtymistä, pohdintaa ja kokemusten karttumista. Kiire, resurssien puute ja rutiinit olivat aineiston mukaan tekijöitä, jotka aiheuttivat haasteita reflektiivisen työotteen omaksumisessa ja käyttämisessä.