Varhaiskasvattajien kokemuksia reflektiivisestä työotteesta varhaiskasvatuksen kasvatuskumppanuudessa

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena on tutkia Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vahvuutta vanhemmuuteen -koulutukseen osallistuneiden varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia reflektiivisen työotteen käyttämisestä omassa työssään. Tavoitteena on selvittää miten varhaiskasvattajat kokevat reflektiivisen työotteen näkyvän varhaiskasvatustyössään kasvatuskumppanuudessa lasten ja perheiden kanssa sekä minkälaisia haasteita heidän mielestään sen toteuttamisessa on. Aihe opinnäytetyöhöni nousi omasta kokemuksestani päivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa työskentelystä ja erityisesti lasten ja perheiden oman näkökulman ja tarpeiden huomioimisen tärkeydestä. Keskeiset teoreettiset käsitteet opinnäytetyössäni ovat mentalisaatio, reflektiivisyys, reflektiivinen työote, vuorovaikutus, kasvatuskumppanuus ja varhaiskasvatus.

Opinnäytetyöni on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja siihen on haastateltu teemahaastattelulla seitsemää varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka olivat osallistuneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vahvuutta vanhemmuuteen -koulutukseen ja omaksuneet siellä reflektiivisen työotteen. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen.

Opinnäytetyön tuloksissa nousi esiin reflektiivisen työotteen käyttäminen jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa lasten ja perheiden kanssa, jossa olennaista oli kurkistaminen päällepäin näkyvän käyttäytymisen ja toiminnan taakse. Haastateltavat kokivat reflektiivisen työotteen vahvistaneen omassa työssään uteliaisuutta, ei-tietävää ja yksilöllisyyttä huomioivaa asennetta lapsia ja perheitä kohtaan. Haastateltavien kokemusten mukaan se oli vaikuttanut työssä myös toiminnan suunnitteluun, jotta arjen tilanteet varhaiskasvatuksessa mahdollistaisivat lapsen näkökulman huomioimisen, lapsesta lähtevät vuorovaikutusaloitteet, ihmettelyn ja pysähtymisen. Lisäksi oman toiminnan ja tunteiden sekä niiden vaikutusten tarkkailu muihin entistä tietoisemmin oli haastateltavien mukaan lisääntynyt, kuten myös oman vaillinaisuuden huomaaminen ja sen huomioiminen työssä.

Työotteella koettiin olevan mahdollista myös tukea vanhempien reflektiivisyyden vahvistumista reflektiivisten kysymysten avulla, konkreettisella ohjauksella, vanhempien keskinäisen suhteen tukemisella sekä tilan antamisella vanhempien omille ajatuksille ja oivalluksille. Reflektiivisen työotteen omaksumista ja siihen liittyvää asiantuntijaroolista luopumista pidettiin kuitenkin haastavana tehtävänä ja siihen koettiin tarvittavan aikaa, pysähtymistä, pohdintaa ja kokemusten karttumista. Kiire, resurssien puute ja rutiinit olivat aineiston mukaan tekijöitä, jotka aiheuttivat haasteita reflektiivisen työotteen omaksumisessa ja käyttämisessä.

The purpose of my thesis is to study the experiences of the reflective way of working in their own work environment of the early childhood educators who participated in the “Vahvuutta vanhemmuuteen -program of the Mannerheim League of Child Welfare. The goal is to find out how the early childhood educators feel that the reflectivity appears in their educational partnership with the families and what kind of challenges they think there are in the execution of the reflective way of working. The subject of the thesis is based on my own experiences when working in day care and in open early childhood education and especially on the importance of paying attention to the point of view and the needs of the children and the families. The essential theoretical concepts of the thesis are reflectivity, reflective way of work, interaction, educational partnership and early childhood education.

The method of my thesis is qualitative research. For the thesis, I have interviewed 7 early childhood educators who all participated in the Vahvuutta vanhemmuuteen -program of the Mannerheim League of Child Welfare and who have adapted the reflective way of working there. The material was analyzed by using the content analysis method.

One of the most important results of the study was getting behind the apparent behavior in every day interaction by utilizing the reflective way of working. The interviewees felt that reflectivity had strengthened their curiosity towards the children and the families and their ability to take the individual needs of the families into consideration. According to the experiences of the interviewees, after the program, they started planning their daily activities so that it would be possible to take the child’s point of view, the interaction initiative from the child and the wondering and stoppage into consideration in the daily routines in early childhood education. In addition, the interviewees said that based on the program, they had become more aware of the impact of their own actions and feelings of other people.

The interviewees also felt that the reflective way of working made it possible to support the reflectivity of the parents by asking reflective questions, by concrete guidance, by supporting the parent’s own relationship and by giving space to the parents’ own thoughts and ideas. The adaption of the reflective way of working and the abandonment of the role of the specialist that come along with it, was considered to be a challenging task and it requires time, stopping, consideration and gathering experience of it. According to the interviewees, the causes for the challenges of adapting the reflective way of working were hurry, lack of recourse and routines.