Hoitohenkilökunnnan näkemyksiä tavoitteellisesta työkierrosta

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvailla tavoitteelliseen työkiertoon osallistumattoman hoitohenkilökunnan näkemyksiä tavoitteellisesta työkierrosta. Hoitohenkilökunnalla tässä työssä tarkoitetaan perus-, lähi-, ja mielenterveys- ja sairaanhoitajia. Tavoitteena oli kuvailla hoitohenkilökunnan näkemyksiä tavoitteellisesta työkierrosta, kartoittaa mitä tietoa heillä on sekä selvittää, mitkä tekijät edistäisivät hoitohenkilökunnan työkiertoon lähtemistä ja toisaalta mitkä tekijät sitä estävät. Opinnäytetyössä hyödynnettiin kvantitatiivista eli tilastollista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen tarkoitus oli kuvaileva ja kartoittava. Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena Pieksämäen sairaalan hoiva-, kuntoutus-, akuutti- ja kirurgian osastoilla sekä pääterveysaseman hoitajavastaanotoilla. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 34 henkilöä. Kun perusjoukkoon kuului 76 henkilöä ja kyse oli kokonaisotannasta, vastausprosentiksi muodostui 44,7%. Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin Excel-taulukon sijaintilukujen avulla. Tavoitteelliseen työkiertoon osallistumattomalla hoitohenkilökunnalla on oikeaa tietoa tavoitteellisesta työkierrosta. Heidän näkemyksensä tavoitteellisesta työkierrosta ovat myönteisiä. Heistä noin puolella olisi mielenkiintoa lähteä tavoitteelliseen työkiertoon. Lisäksi noin puolet kokee kaipaavansa lisätietoa tavoitteellisesta työkierrosta. Tavoitteellista työkiertoa estäviä tekijöitä oli raskaaksi ajateltu uuden opettelu sekä tiedon puute liittyen työkierron käytännön järjestelyihin. Toisaalta vastaajat kokevat etteivät he kaipaa vaihtelua omasta työstään. Suurimpana edistävänä tekijänä tavoitteelliseen työkiertoon lähtemiselle olisi, jos työkierto huomioitaisiin palkassa positiivisesti. Myös tavoitteellisen työkierron näkyvämpi markkinointi sekä jokaisen lähteminen vuorollaan työkiertoon saisi vastaajat harkitsemaan lähtemistä siihen. Jatkossa tavoitteellista työkiertoa on syytä markkinoida entistä enemmän. Hyvä vaihtoehto olisi laatia koko organisaatiolle yhteiset ohjeet tavoitteellisesta työkierrosta ja sen toteuttamisesta. Lisäksi esimiehet voisivat kannustaa työkiertoon ja tuoda entistä enemmän esille tavoitteellisen työkierron yhtenä ammatillisen kehittymisen keinona.

The Purpose of the thesis was to describe the nursing staff’s views on job rota-tion. The nursing staff themselves have not been in job rotation. The nursing staff in this thesis refers to mental health nurses, practical nurses and registered nurses. The aim was to identify the factors that contribute job rotation, and on the other hand the factors that inhibit it. The data were collected by semi-structured questionnaire which was sent to Pieksämäki hospital careward reha-bilitation, acute and surgical wars as well as to the nurse’s office of the main health center. 34 people responded to the survey. The data was analyzed using the location numbers. The results of the study show that the care staff knows the meaning of job rotation. Their views of the job rotation are positive. About half of them would be interested in job rotation. About half of them also feel they would need more information. One factor that prevented job rotation was that it was thought to be mentally hard and furthermore the lack of information concerning practical ar-rangements of job rotation was seen as another factor. However nurses feel that they do not need variation in their own work. Most of the nurses would be interested in job rotation if the job rotation reflected the salary positively. Nurses would also consider job rotation, if everyone else did. In the future job rotation should be marketed more. A good option would be to draw up joint guidelines for the entire organization. Managers could also en-courage the nursing staff to go on job rotation.