Selkärankareumaa sairastavien kilpaurheilijoiden kokemuksia urheilusta ja fysioterapiasta
Sotti, Kristian (2015)
Sotti, Kristian
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015062213656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015062213656
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on teemahaastattelu selkärankareumaa sairastavien kilpaurheilijoiden kokemuksista urheilusta ja fysioterapiasta. Se sisältää tutkittua tietoa selkärankareumasta (AS), sen vaikutuksesta toimintakykyyn, taudin tutkimisesta sekä fysioterapiasta. AS on pitkäaikainen niveltulehdussairaus, joka oireilee yleensä selkärangan pikkunivelissä, jänteissä, ligamenteissä ja SI-nivelissä. Osalla sairastavista esiintyy myös tulehdusta raajanivelissä. AS aiheuttaa selkärangan rakenteellisia muutoksia ja myös muiden nivelten jäykkyyttä ja kipua sekä muutoksia pehmy-tosakudoksissa. Tulehdusprosessin aiheuttamat muutokset vaikuttavat urheilijan toimintakykyyn ja suorituskykyyn. AS:n on arvioitu olevan noin 2 %:lla HLA-B27- positiivisista henkilöistä. Suomessa B27 on noin 14,5 %:lla väestöstä. Urheilijoiden osuus sairastavista on erittäin pieni.
Haastatteluissa kävi ilmi, että urheilijoiden kokemukset urheilusta ja fysioterapiasta vaihtelevat, mutta niissä on selkeästi samoja piirteitä. Selkärankareuman vaikutukset toimintakykyyn ja urheilijoiden suorituksiin on mitattavissa samoin fysioterapeuttisin keinoin kuin muidenkin sairastavien. Terapeuttisella harjoittelulla ja kohtuullisella liikunnalla on keskeinen rooli sairauden hoidossa. Lääkinnällisellä kuntoutuksella on taudin aktiivisuuden kannalta myös suuri merkitys. Työ lisää tietoisuutta selkärankareumasta ja vaikutuksista urheilemiseen.
Haastatteluissa kävi ilmi, että urheilijoiden kokemukset urheilusta ja fysioterapiasta vaihtelevat, mutta niissä on selkeästi samoja piirteitä. Selkärankareuman vaikutukset toimintakykyyn ja urheilijoiden suorituksiin on mitattavissa samoin fysioterapeuttisin keinoin kuin muidenkin sairastavien. Terapeuttisella harjoittelulla ja kohtuullisella liikunnalla on keskeinen rooli sairauden hoidossa. Lääkinnällisellä kuntoutuksella on taudin aktiivisuuden kannalta myös suuri merkitys. Työ lisää tietoisuutta selkärankareumasta ja vaikutuksista urheilemiseen.