Astangajooga Puolustusvoimien Urheilukoulun varusmiesten perusliikkumisen kehittämisessä ja loukkaantumisriskin arvioinnissa
Ahola, Elisa (2015)
Ahola, Elisa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092514908
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092514908
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää progressiivisen ja säännöllisen astangajoogan 1 sarjan harjoittelun vaikutuksia FMS -testillä mitattuun suorituskykyä kuvaavaan liikekontrolliin aktiiviurheilijoilla. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Puolustusvoimien Urheilukoulun kanssa. Tutkimuskysymykset olivat: Vaikuttaako astangajoogan 1 sarjan harjoittelu FMS – testeillä mitattuihin suorituskyvyn liikekontrollihäiriöihin ja onko kahdeksan viikon kerta viikossa harjoittelulla vaikutuksia mahdollisiin TULE -oireiden ja suoritustason vajavuuksien esiintyvyyteen urheilijoilla verrattuna kontrolliryhmään.
Tutkimuksessa vertailtiin kahden samankaltaisen ryhmän välisiä ennen ja jälkeen eroavaisuuksia. Testiryhmälle (14 henkilöä) ohjattiin säännöllisesti astangajoogaa, kun taas seitsemän henkilön verrokkiryhmä ei osallistunut harjoitukseen. Molemmille ryhmille tehtiin ennen ja jälkeen projektin FMS –testit mittaamaan suorituskykyä kuvaavaa liikekontrollia ja kysely, joka kartoitti vammahistoriaa ja kiputuntemuksia. Kyselyn ja FMS –testien pohjalta astangajoogaharjoittelun mahdollisia vaikutuksia lähdettiin selvittämään.
Tuloksista voidaan todeta, että astangajoogan kerta viikossa harjoittelulla oli positiivinen vaikutus FMS -testeillä mitattuun suorituskykyä kuvaaviin liikekontrollihäiriötesteihin ja näin ollen kehonhallintaan ja liikkuvuuteen. Suurin vaikutus oli keskivartalon, hartiarenkaan sekä lantion hallinnan parantumisessa ja olkanivelten liikkuvuuden lisääntymisessä. Astangajoogaa harjoitelleen ryhmän tulokset parantuivat lähes jokaisella testin osa-alueella. Suurimpana muutoksena voidaan pitää Shoulder Mobility testiä, jossa prosentuaalinen muutos oli 100 %. Tämä johtui testissä ilmenneiden olkapääkipujen vähentymisestä.
Tutkimuksen perusteella ei voida suoraan sanoa, että astangajooga olisi vaikuttanut positiivisesti kuin myöskään negatiivisesti TULE -oireiden aiheuttamaan koettuun haittaan tai kipuun aktiiviurheilijoilla. Syynä tähän oli se, että tutkimusjoukkoa ei satunnaistettu vaan ryhmät valikoituivat urheilijoiden suorittaman tarvearvioinnin perusteella. Myöskään testitulosten ja loukkaantumisriskin välillä ei tässä työssä voitu näyttää olevan yhteyttä, vaikka prosentuaalisesti tulokset näyttävätkin olevan positiivisia. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, miten urheilijat ovat kokeneet astangajoogaharjoittelun ja onko harjoittelulla ollut vaikutuksia mm. keskittymiskykyyn tai palau-tumiseen.
Tutkimuksessa vertailtiin kahden samankaltaisen ryhmän välisiä ennen ja jälkeen eroavaisuuksia. Testiryhmälle (14 henkilöä) ohjattiin säännöllisesti astangajoogaa, kun taas seitsemän henkilön verrokkiryhmä ei osallistunut harjoitukseen. Molemmille ryhmille tehtiin ennen ja jälkeen projektin FMS –testit mittaamaan suorituskykyä kuvaavaa liikekontrollia ja kysely, joka kartoitti vammahistoriaa ja kiputuntemuksia. Kyselyn ja FMS –testien pohjalta astangajoogaharjoittelun mahdollisia vaikutuksia lähdettiin selvittämään.
Tuloksista voidaan todeta, että astangajoogan kerta viikossa harjoittelulla oli positiivinen vaikutus FMS -testeillä mitattuun suorituskykyä kuvaaviin liikekontrollihäiriötesteihin ja näin ollen kehonhallintaan ja liikkuvuuteen. Suurin vaikutus oli keskivartalon, hartiarenkaan sekä lantion hallinnan parantumisessa ja olkanivelten liikkuvuuden lisääntymisessä. Astangajoogaa harjoitelleen ryhmän tulokset parantuivat lähes jokaisella testin osa-alueella. Suurimpana muutoksena voidaan pitää Shoulder Mobility testiä, jossa prosentuaalinen muutos oli 100 %. Tämä johtui testissä ilmenneiden olkapääkipujen vähentymisestä.
Tutkimuksen perusteella ei voida suoraan sanoa, että astangajooga olisi vaikuttanut positiivisesti kuin myöskään negatiivisesti TULE -oireiden aiheuttamaan koettuun haittaan tai kipuun aktiiviurheilijoilla. Syynä tähän oli se, että tutkimusjoukkoa ei satunnaistettu vaan ryhmät valikoituivat urheilijoiden suorittaman tarvearvioinnin perusteella. Myöskään testitulosten ja loukkaantumisriskin välillä ei tässä työssä voitu näyttää olevan yhteyttä, vaikka prosentuaalisesti tulokset näyttävätkin olevan positiivisia. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, miten urheilijat ovat kokeneet astangajoogaharjoittelun ja onko harjoittelulla ollut vaikutuksia mm. keskittymiskykyyn tai palau-tumiseen.