Astangajooga Puolustusvoimien Urheilukoulun varusmiesten perusliikkumisen kehittämisessä ja loukkaantumisriskin arvioinnissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää progressiivisen ja säännöllisen astangajoogan 1 sarjan harjoittelun vaikutuksia FMS -testillä mitattuun suorituskykyä kuvaavaan liikekontrolliin aktiiviurheilijoilla. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Puolustusvoimien Urheilukoulun kanssa. Tutkimuskysymykset olivat: Vaikuttaako astangajoogan 1 sarjan harjoittelu FMS – testeillä mitattuihin suorituskyvyn liikekontrollihäiriöihin ja onko kahdeksan viikon kerta viikossa harjoittelulla vaikutuksia mahdollisiin TULE -oireiden ja suoritustason vajavuuksien esiintyvyyteen urheilijoilla verrattuna kontrolliryhmään.

Tutkimuksessa vertailtiin kahden samankaltaisen ryhmän välisiä ennen ja jälkeen eroavaisuuksia. Testiryhmälle (14 henkilöä) ohjattiin säännöllisesti astangajoogaa, kun taas seitsemän henkilön verrokkiryhmä ei osallistunut harjoitukseen. Molemmille ryhmille tehtiin ennen ja jälkeen projektin FMS –testit mittaamaan suorituskykyä kuvaavaa liikekontrollia ja kysely, joka kartoitti vammahistoriaa ja kiputuntemuksia. Kyselyn ja FMS –testien pohjalta astangajoogaharjoittelun mahdollisia vaikutuksia lähdettiin selvittämään.

Tuloksista voidaan todeta, että astangajoogan kerta viikossa harjoittelulla oli positiivinen vaikutus FMS -testeillä mitattuun suorituskykyä kuvaaviin liikekontrollihäiriötesteihin ja näin ollen kehonhallintaan ja liikkuvuuteen. Suurin vaikutus oli keskivartalon, hartiarenkaan sekä lantion hallinnan parantumisessa ja olkanivelten liikkuvuuden lisääntymisessä. Astangajoogaa harjoitelleen ryhmän tulokset parantuivat lähes jokaisella testin osa-alueella. Suurimpana muutoksena voidaan pitää Shoulder Mobility testiä, jossa prosentuaalinen muutos oli 100 %. Tämä johtui testissä ilmenneiden olkapääkipujen vähentymisestä.

Tutkimuksen perusteella ei voida suoraan sanoa, että astangajooga olisi vaikuttanut positiivisesti kuin myöskään negatiivisesti TULE -oireiden aiheuttamaan koettuun haittaan tai kipuun aktiiviurheilijoilla. Syynä tähän oli se, että tutkimusjoukkoa ei satunnaistettu vaan ryhmät valikoituivat urheilijoiden suorittaman tarvearvioinnin perusteella. Myöskään testitulosten ja loukkaantumisriskin välillä ei tässä työssä voitu näyttää olevan yhteyttä, vaikka prosentuaalisesti tulokset näyttävätkin olevan positiivisia. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, miten urheilijat ovat kokeneet astangajoogaharjoittelun ja onko harjoittelulla ollut vaikutuksia mm. keskittymiskykyyn tai palau-tumiseen.

The purpose of this Bachelor thesis was to investigate the impact of progressive and regular ashtanga yoga practice on fundamental movement screening tests. The project was carried out in co-operation with Defence forces’ military sports school. The research problems were: Does regular ashtanga yoga practice have an effect on fundamental movement screening tests with active sportsmen and how does 8 weeks of practice affect musculoskeletal problems with active sportsmen compared to the control group.

The study compared before and after results of two similar groups. The test group (14 people) attended once a week ashtanga yoga practice. The control group (7 people) did their own practice. Both groups were tested before and after the project with FMS screening tests and with a survey that charted injury history and pain experience.

Ashtanga yoga practice once a week affected positively fundamental movement patterns. The results had improved almost in every section of the tests. The results of the control group had stayed the same or worsened. The most affected area was shoulder mobility that had improved by 100%. The biggest change was that pain reaction with shoulder mobility test had decreased. The other areas that had improved the most were core stability, shoulder stability and pelvic management.

According to the study it cannot be said that ashtanga yoga had a positive or negative effect on athletes musculoskeletal problems like pain experience or discomfort. The reason might be that the survey was not accurate enough to reveal differences between the tests and the study group was not randomized. There was not a connection between FMS test results and injury risk, even though results seem to be positive. Further research could concentrate on how athletes experienced the yoga practice and how the practice affected recovery and concentration.