Palotarkastuksista omatoimiseen valvontaan: Pientalojen omavalvonnan kehittäminen Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella
Saarikoski, Olli-Valtteri (2015)
Saarikoski, Olli-Valtteri
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100815259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100815259
Tiivistelmä
Palotarkastuksista omatoimiseen valvontaan: Pientalojen omavalvonnan kehittäminen Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella.
Vuonna 2011 voimaan tullut uusi pelastuslaki (379/2011) mahdollisti pelastuslaitoksille uudenlaisten valvontamenetelmien käyttöönoton, perinteisten pelastusviranomaisen suorittamien palotarkastusten rinnalle. Monien pelastuslaitosten käyttämäksi menetelmäksi on lakiuudistuksen jälkeen vakioitunut niin sanottu omavalvonta. Omavalvonta on käsitteenä tuttu lukuisilta eri aloilta, sen yleensä kuvatessa erilaisia, asiakkaan itsensä toteuttamia, useasti lakeihin perustuvia valvontatoimenpiteitä. Pelastuslaitosten käyttämällä omavalvonnalla tarkoitetaan valvontatapaa, jossa asuinkiinteistöstä vastaava henkilö tarkastaa pelastuslaitoksen toimittaman tarkastuslistan ja paloturvallisuusoppaan avulla, omien toimintatapojensa turvallisuutta sekä pelastuslain velvoitteiden noudattamista.
Omavalvonnan käyttö aloitettiin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella pientalojen paloturvallisuuden valvonnassa vuonna 2011. Kaikkiin valvontamenetelmälle asetettuihin tavoitteisiin ei ole kuitenkaan päästy, joten kehittämistyön käynnistäminen koettiin pelastuslaitoksella tarpeelliseksi. Tavoitteena oli selvittää miten Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pientalojen omavalvontaprosessia ja sen yhteydessä käytettyä asiakkaille suunnattua materiaalia tulisi kehittää, jotta ne tukisivat mahdollisimman kokonaisvaltaisesti valvontatoiminnan onnistumista.
Kehittämistä vaativia kohtia kartoitettiin tutkimalla Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen suorittaman pientalojen omavalvonnan nykytilaa. Sisäistä näkökulmaa kartoitettiin omavalvontaan osallistuneen henkilökunnan teemahaastattelulla. Haastattelun perusteella kävi ilmi, että valvonnan toimivuutta tavoiteltaessa olisi omavalvonnan prosessi ja siihen liittyvä ohjeistus tarpeellista määritellä nykyistä tarkemmin. Ulkoista näkökulmaa kartoitettiin omavalvontaan vastanneille asiakkaille osoitetulla kyselytutkimuksella. Tutkimustuloksista selvisi, että omavalvonta on valvontamuotona pidetty, lisää paloturvallisuustietoutta ja saa asiakkaat tekemään konkreettisia toimenpiteitä kiinteistönsä paloturvallisuuden parantamiseksi. Pientalojen omavalvontamateriaaliin liittyvistä vastauksista havaittiin, että materiaalia tulee kehittää viestinnältään selkeämmäksi. Tulosten perusteella kävi myös ilmi, että ainoana vastaustapana olleen paperisen vastauslomakkeen rinnalle kaivattiin vastaajien keskuudessa internetissä palautettavaa lomaketta.
Tutkimustulosten pohjalta Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselle laadittiin pientalojen omavalvonnan kehittämissuosituksia, joiden avulla valvontamuotoa on mahdollista lähteä kehittämään osapuolten tarpeita paremmin palvelevaksi. Varsinaista kehittämistyötä ei suoritettu opinnäytetyön osana, vaan pelastuslaitoksen suorittamana omana erillisenä projektina.
Vuonna 2011 voimaan tullut uusi pelastuslaki (379/2011) mahdollisti pelastuslaitoksille uudenlaisten valvontamenetelmien käyttöönoton, perinteisten pelastusviranomaisen suorittamien palotarkastusten rinnalle. Monien pelastuslaitosten käyttämäksi menetelmäksi on lakiuudistuksen jälkeen vakioitunut niin sanottu omavalvonta. Omavalvonta on käsitteenä tuttu lukuisilta eri aloilta, sen yleensä kuvatessa erilaisia, asiakkaan itsensä toteuttamia, useasti lakeihin perustuvia valvontatoimenpiteitä. Pelastuslaitosten käyttämällä omavalvonnalla tarkoitetaan valvontatapaa, jossa asuinkiinteistöstä vastaava henkilö tarkastaa pelastuslaitoksen toimittaman tarkastuslistan ja paloturvallisuusoppaan avulla, omien toimintatapojensa turvallisuutta sekä pelastuslain velvoitteiden noudattamista.
Omavalvonnan käyttö aloitettiin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella pientalojen paloturvallisuuden valvonnassa vuonna 2011. Kaikkiin valvontamenetelmälle asetettuihin tavoitteisiin ei ole kuitenkaan päästy, joten kehittämistyön käynnistäminen koettiin pelastuslaitoksella tarpeelliseksi. Tavoitteena oli selvittää miten Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pientalojen omavalvontaprosessia ja sen yhteydessä käytettyä asiakkaille suunnattua materiaalia tulisi kehittää, jotta ne tukisivat mahdollisimman kokonaisvaltaisesti valvontatoiminnan onnistumista.
Kehittämistä vaativia kohtia kartoitettiin tutkimalla Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen suorittaman pientalojen omavalvonnan nykytilaa. Sisäistä näkökulmaa kartoitettiin omavalvontaan osallistuneen henkilökunnan teemahaastattelulla. Haastattelun perusteella kävi ilmi, että valvonnan toimivuutta tavoiteltaessa olisi omavalvonnan prosessi ja siihen liittyvä ohjeistus tarpeellista määritellä nykyistä tarkemmin. Ulkoista näkökulmaa kartoitettiin omavalvontaan vastanneille asiakkaille osoitetulla kyselytutkimuksella. Tutkimustuloksista selvisi, että omavalvonta on valvontamuotona pidetty, lisää paloturvallisuustietoutta ja saa asiakkaat tekemään konkreettisia toimenpiteitä kiinteistönsä paloturvallisuuden parantamiseksi. Pientalojen omavalvontamateriaaliin liittyvistä vastauksista havaittiin, että materiaalia tulee kehittää viestinnältään selkeämmäksi. Tulosten perusteella kävi myös ilmi, että ainoana vastaustapana olleen paperisen vastauslomakkeen rinnalle kaivattiin vastaajien keskuudessa internetissä palautettavaa lomaketta.
Tutkimustulosten pohjalta Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselle laadittiin pientalojen omavalvonnan kehittämissuosituksia, joiden avulla valvontamuotoa on mahdollista lähteä kehittämään osapuolten tarpeita paremmin palvelevaksi. Varsinaista kehittämistyötä ei suoritettu opinnäytetyön osana, vaan pelastuslaitoksen suorittamana omana erillisenä projektina.