Eettinen analyysi mielenterveyden häiriöitä käsittelevistä kauhuelokuvista

Abstract

Opinnäytetyössä analysoidaan tapoja, joilla mielenterveyden häiriöitä kuvataan kauhuelokuvagenressä. Analyysin kohteena on kolme eri kauhuelokuvaa, kolmelta eri aikakaudelta. Elokuvat ovat Hitchcockin Psyko (1960), Kubrickin Hohto (1980) ja Carpenterin The Ward (2010), joista jokainen käsittelee kauhun keinoin mielenterveyden järkkymistä.

Työssäni tarkastelussa on kauhuelokuva lajityyppinä ja mielenterveyden häiriöiden kuvaaminen mediassa yleensä. Jotta eettistä analyysia on mahdollista tehdä, työssäni selvitetään myös elokuvantekijän ilmaisunvapautta suhteessa Suomen elokuvasensuurin historiaan sekä taiteen etiikkaa teoriana.

Juuri kauhuelokuville ominaisten piirteiden vuoksi mielenterveyden häiriöiden kuvaamisen eettinen analyysi osoittautui monimutkaiseksi tutkimuskohteeksi. Mielenterveyden ammattilaisten ja kauhuelokuvan tekijöiden näkemykset poikkeavat toisistaan suuresti. Mielenterveyden ammattilaiset ovat huolissaan median tavasta kuvata mielenterveyden häiriöitä kielteisessä valossa, kun taas elokuvantekijöitä kiehtoo ajatus siitä, mitä ihminen voi pahimmillaan olla.

This thesis analyzes the ways of describing mental illnesses in horror films. The three movies that were analyzed are from three different eras. These movies are Hitchcock’s Psycho (1960), Kubrick’s The Shining (1980) and Carpenter’s The Ward (2010). Each of them treats the theme of mental illness in the means of horror.

The study focuses on horror movies as a genre and the ways of mental illnesses are described in the media. This thesis explains the filmmaker’s freedom of expression in relation to the history of Finnish film censorship and the theory of art ethics to enable conducting an ethical analysis.

Typical characteristics of the horror genre makes the ethical analysis a complicated area of study. Professionals of the mental health don’t seem to see eye-to-eye with the makers of horror films. The mental health professionals are concerned about the negative way the media depicts the mentally ill, while filmmaker’s are fascinated by the idea of person behaving their worst.