Äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajien työhyvinvointi ja työpäivän rakenteen vaikutus työhyvinvointiin neuvolassa
Nissilä, Jenni (2015)
Nissilä, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102315674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102315674
Tiivistelmä
Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta muodostaa monipuolisen ja kaikkien saatavilla olevan perusterveydenhuollon palvelun Suomessa. Neuvolaterveydenhoitajan työ on vaativaa itsenäistä asiantuntijatyötä moniammatillisessa yhteistyössä ja työn haastavuutta lisäävät esimerkiksi tehtävänsiirrot lääkäreiltä terveydenhoitajille, sähköisten järjestelmien käyttöönotto sekä asiakassuhteet, joissa tarvitaan monipuolista osaamista ja herkkää havaitsemista. Äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajien työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista seikoista on vielä vähän tietoa. Kun yleisenä kansallisena ja kansainvälisenä tavoitteena on työurien pidentäminen ja eläkkeelle jäämisen ikää on nostettu, tulee työelämän kaikilla tasoilla paneutua työhyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin. Työhyvinvointi on työuupumusta ja työn imua ja työuupumuksen syiden lisäksi tuleekin selvittää tekijät, jotka aikaansaavat positiivista työhyvinvointia, työn imua.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajien työhyvinvointi ja työpäivän rakenteen vaikutus työhyvinvointiin neuvolatyössä. Kohderyhmänä olivat Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry:n äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajajäsenet. Kyselytutkimus suoritettiin sähköisenä kyselynä helmikuussa 2015 ja vastauksia saatiin kaikkien jäsenyhdistysten alueilta ympäri Suomea. Vastaajat (n=241) olivat naisia ja keski-iältään 44,4 vuotta. Opinnäytetyön kolme tutkimuskysymystä olivat: 1) Kokevatko neuvolaterveydenhoitajat työn imua ja miten työn imun kokeminen eroaa muista ammattiryhmistä? 2) Kokevatko neuvolaterveydenhoitajat työuupumusta ja miten työuupumusta koetaan verrattuna muihin terveysalan työntekijöihin? 3) Vaikuttaako työpäivän rakenne työhyvinvointiin neuvolatyössä? Opinnäytetyössä käytettiin Työn imu 9 – ja The Oldenburg Burnout Inventory –työhyvinvointimittareita ja aineisto analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä SPSS -ohjelmalla.
Tulosten perusteella äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajat kokivat työn imua korkeatasoisesti ja työn imun osa-alueista erityisesti omistautumista. Vertailussa muihin ammattiryhmiin kuuluviin suomalaisnaisiin, neuvolaterveydenhoitajat kokivat enemmän työn imua. Tämän lisäksi, äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajat kokivat työuupumuksen uupumusasteista väsymystä ja työstä etääntymistä ja kokivat niitä enemmän kuin vertailuun valitut ruotsalaiset terveysalalla työskentelevät. Erityisesti työajan hallinta oli yhteydessä vähäisempään uupumusasteiseen väsymykseen. Mahdollisuus syventyä opiskelijaohjaukseen, työpäiviin suunnitellut vapaat lisäkäyntiajat ja moniammatillisuuden mahdollistuminen olivat yhteydessä korkeampaan työn imuun ja vähäisempään työuupumukseen. Pääkaupunkiseudulla työn imu oli vähäisempää ja työuupumusta koettiin enemmän kuin muualla Suomessa. Työhyvinvoinnin erojen lisäksi työn tauotuksen ja työajan hallinnan mahdollisuudet koettiin paremmaksi muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää äitiys- ja lastenneuvolatyön kehittämisessä ja johtamisessa, sekä neuvolan työpäivän rakennetta koskevan kyselytutkimuksen aineiston että työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden osalta. Äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajien tässä aineistossa havaittu korkeatasoinen työn imu ja siihen vaikuttavat tekijät tarjoavat kiinnostavan jatkotutkimusaiheen. Työelämän eri tasoilla, kuten ammattiliitoissa ja yksittäisissä organisaatioissa, tulisi paneutua nyt havaittuihin alueellisiin eroihin ja selvittää tarkemmin alueellisten erojen olemassaoloa, syitä ja seurauksia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajien työhyvinvointi ja työpäivän rakenteen vaikutus työhyvinvointiin neuvolatyössä. Kohderyhmänä olivat Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry:n äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajajäsenet. Kyselytutkimus suoritettiin sähköisenä kyselynä helmikuussa 2015 ja vastauksia saatiin kaikkien jäsenyhdistysten alueilta ympäri Suomea. Vastaajat (n=241) olivat naisia ja keski-iältään 44,4 vuotta. Opinnäytetyön kolme tutkimuskysymystä olivat: 1) Kokevatko neuvolaterveydenhoitajat työn imua ja miten työn imun kokeminen eroaa muista ammattiryhmistä? 2) Kokevatko neuvolaterveydenhoitajat työuupumusta ja miten työuupumusta koetaan verrattuna muihin terveysalan työntekijöihin? 3) Vaikuttaako työpäivän rakenne työhyvinvointiin neuvolatyössä? Opinnäytetyössä käytettiin Työn imu 9 – ja The Oldenburg Burnout Inventory –työhyvinvointimittareita ja aineisto analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä SPSS -ohjelmalla.
Tulosten perusteella äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajat kokivat työn imua korkeatasoisesti ja työn imun osa-alueista erityisesti omistautumista. Vertailussa muihin ammattiryhmiin kuuluviin suomalaisnaisiin, neuvolaterveydenhoitajat kokivat enemmän työn imua. Tämän lisäksi, äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajat kokivat työuupumuksen uupumusasteista väsymystä ja työstä etääntymistä ja kokivat niitä enemmän kuin vertailuun valitut ruotsalaiset terveysalalla työskentelevät. Erityisesti työajan hallinta oli yhteydessä vähäisempään uupumusasteiseen väsymykseen. Mahdollisuus syventyä opiskelijaohjaukseen, työpäiviin suunnitellut vapaat lisäkäyntiajat ja moniammatillisuuden mahdollistuminen olivat yhteydessä korkeampaan työn imuun ja vähäisempään työuupumukseen. Pääkaupunkiseudulla työn imu oli vähäisempää ja työuupumusta koettiin enemmän kuin muualla Suomessa. Työhyvinvoinnin erojen lisäksi työn tauotuksen ja työajan hallinnan mahdollisuudet koettiin paremmaksi muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää äitiys- ja lastenneuvolatyön kehittämisessä ja johtamisessa, sekä neuvolan työpäivän rakennetta koskevan kyselytutkimuksen aineiston että työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden osalta. Äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajien tässä aineistossa havaittu korkeatasoinen työn imu ja siihen vaikuttavat tekijät tarjoavat kiinnostavan jatkotutkimusaiheen. Työelämän eri tasoilla, kuten ammattiliitoissa ja yksittäisissä organisaatioissa, tulisi paneutua nyt havaittuihin alueellisiin eroihin ja selvittää tarkemmin alueellisten erojen olemassaoloa, syitä ja seurauksia.