Teknologian käyttö päihdekuntoutujien vertaistuessa : Arviointi videovälitteisen vertaistukiryhmän pilotista

Abstract

Tammikuussa 2015 käynnistyi videovälitteinen vertaisryhmä A – klinikkasäätiön Päihdesairaalan ja etäällä sijaitsevan paikkakunnan välillä. Vastaavanlaista päihdekuntoutujien vertaistuen muotoa ei ollut aikaisemmin toteutettu. Pilotointi liittyi Päihdehoidon oppimis- ja kehittämiskeskus - hankkeeseen (POKE), minkä tarkoituksena oli varmistaa päihdetyön monimuotoinen osaaminen. Hankkeen yksi kehittämiskohde oli vertaistuki, verkot ja verkostot. Pilotin tärkeimpänä tavoitteena oli tuottaa vertaistukea.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin sekä vertaisryhmän että vertaisohjaajien kokemuksia pilotista. Kokemuksia kerättiin laadullisten menetelmien, kuten vertaisryhmäläisten täyttämien palautelomakkeiden sekä vertaisohjaajien teemahaastattelujen avulla. Vastausten perusteella videovälitteisesti toteutettu vertaisryhmä koettiin toimivaksi. Tekniikan osalta lähinnä äänenlaadussa oli esiintynyt häiriötekijöitä. Vertaisryhmän kokemukset videovälitteisestä vertaistuesta olivat myönteisiä. Vertaisryhmä koki saaneensa tukea toisiltaan ja ryhmän henki oli pysynyt hyvänä. Palautteista kävi ilmi, että vertaisohjaajien omien kokemusten pohjalta saatu apu oli aitoa ja vertaistuen kehittämistä pidettiin hienona asiana.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että teknologia mahdollistaa vertaistuen saavutettavuuden pitkistä välimatkoista huolimatta ja mahdollistaa päihdehoidon kuntouttavan menetelmän käytön myös valtakunnallisesti. Tällä voidaan katsoa olevan merkitystä nimenomaan harvaan asutuille seuduille, joissa on mahdollisesti vain muutama päihdekuntoutuksessa oleva asiakas. Resurssit saattavat olla vähäiset vertaisryhmän järjestämiseksi, jolloin videovälitteisesti toteutettava vertaistuki avaisi täysin uusia mahdollisuuksia.

In January 2015, a video-based peer support group between the A-Clinic Foundation Substance Abuse Hospital and a municipality was launched. Similar forms of peer support in substance abuse rehabilitation had not been actualized before. The pilot project was linked to the “Centre of Learning and Development for Substance Abuse Care” initiative, the aim of which was to ensure the diverse proficiency of substance abuse work. One of the subjects of development was peer support and networks. The main aim of the pilot project was to produce peer support.

The purpose of the thesis was to highlight the experiences of both the peer group and the peer supervisors on the pilot project. The experiences were collected by using qualitative methods, such as feedback forms completed by peer group members and focused interviews with peer supervisors. Based on the responses, the peer group actualized using a video connection was considered practical. As far as the technology was concerned, problems appeared almost solely in sound quality. The peer group’s experiences of video peer support were positive. The peer group felt that they had got support from each other and that the ethos of the group had remained good. From the feedback it turned out that the help based on the peer supervisors’ own experiences was genuine and that developing this form of peer support was regarded as a positive thing.

In conclusion, it can be stated that technology enables both the availability of peer support in spite of long distances and the use of the rehabilitation method of substance abuse care also on the national level. This may be considered significant specifically in scarcely populated regions where there are perhaps only a few clients in substance abuse rehabilitation. Resources may be insufficient for organizing a peer group – therefore peer support realized by using video would open entirely new possibilities.