"Onhan se mielenkiintoinen kenttä kaikessa karmeudessaan" : röntgenhoitajien kokemuksia vainajien kuvantamisesta

Abstract

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä otettiin käyttöön 2014 Suomen ensimmäinen pelkästään vainajien kuvantamiskäytössä oleva tietokonetomografialaite. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Kuvantamiskeskus- ja apteekkiliikelaitokselle tietoa röntgenhoitajien kokemuksista vainajien kuvantamisesta ja mahdollisesta tuen tarpeesta työtehtävään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla röntgenhoitajien kokemuksia vainajien kuvantamisesta. Tutkimustehtäviä olivat 1. Millaisena röntgenhoitajat kokevat vainajien kuvantamisen? 2. Miten vainajien kuvantaminen eroaa elävien potilaiden kuvantamisesta? 3. Minkälaisesta tuesta röntgenhoitajat kokevat olevan apua vainajan kuvantamisprosessissa? Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina seitsemälle röntgenhoitajalle tammi-maaliskuussa 2015. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulosten mukaan vainajien kuvantaminen herättää röntgenhoitajissa erilaisia tuntemuksia. Röntgenhoitajat kokivat lapsivainajien ja tapaturmien uhrien kuvaamisen kuormittavana, mutta työtehtävän merkityksellisenä. Kuvantamiskokemusta helpottavat työtehtävän vapaaehtoisuus, työkokemus ja etukäteisvalmistautuminen kuvaamiseen. Tuloksista ilmeni, että röntgenhoitajat kokevat vainajan kuvantamisessa olevan teknisiä eroja, eroja työn suorittamisessa ja eroja potilaassa verrattuna elävien potilaiden kuvantamiseen. Tulosten mukaan röntgenhoitajat kokevat ammattihuumorista, lisäkoulutuksesta, keskustelusta työtoverien kanssa ja nykyistä laajemmasta perehdytyksestä olevan apua vainajien kuvantamistyössä. Röntgenhoitajien mielestä myös virallista tukea vainajien kuvantamistyöhön tulee olla tarjolla.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että röntgenhoitajien tukeminen vainajien kuvantamistyössä on tarpeellista. Röntgenhoitajat pitävät virallisen jälkipuinnin olemassaoloa hyödyllisenä, mutta heillä oli niukasti tietoa tuen saatavuudesta. Tulokset osoittavat, että työtehtävän vapaaehtoisuus on tärkeää. Tuloksista voidaan saada uutta näkökulmaa röntgenhoitajien perehdytykseen vainajien kuvantamistyöhön. Tampereen ammattikorkeakoulu voi hyödyntää tietoja kehittäessään röntgenhoitajien valmiuksia vainajien kuvantamistyössä.

In 2014 Pirkanmaa Hospital District had the first CT device in Finland only for use of post mortem imaging. The aim of this study was to provide the Medical Imaging Centre of Pirkanmaa Hospital District with information on radiographers’ experiences of post mortem imaging and possible need of support. The purpose of this study was to describe radiographers’ experiences of post mortem imaging. The study tasks included 1) How do radiographers experience post mortem imaging? 2) What are the differences between post mortem and living patients’ imaging? 3) What kind of support helps in post mortem imaging? The approach of this study was qualitative. The data were collected through individual theme interviews with seven radiographers during January-March 2015. The data were analyzed by using abductive content analysis.

The results reveal that post mortem imaging wakes varying emotions among radiographers but the task was experienced meaningful. All respondents considered imaging of pediatric cadavers and accident victims burdening. Voluntary, preparation and work experience made the task easier. The results showed differences with patients and technical performance on post mortem imaging comparing to living patients’ imaging. Further education, orientation, occupational humour and discussion with other radiographers were considered helpful on post mortem imaging. The findings indicated that voluntariness of the task and supporting radiographers in post mortem imaging is important. Official support was considered necessary but radiographers had only little information on where the support is available. These findings can offer useful information for the development of radiographers’ work orientation and preparedness to post mortem imaging.