Kehonkuva nuorisopsykiatrisen fysioterapian viitekehyksenä

Abstract

Fysioterapia on prosessi, joka alkaa asiakkaan tutkimisesta ja jonka tavoitteena on tukea asiakkaan optimaalisen toimintakyvyn ja tyytyväisyyden toteutumista elämässä. Tämä pitää paikkansa myös psykiatrisen fysioterapian kohdalla. Psykiatrisessa fysioterapiassa on kuitenkin myös omat erityislaatuiset tavoitteensa, mikä johtuu siitä, että psykiatrisessa hoidossa olevan nuoren keskeisimmät pulmat elämässä liittyvät ja kietoutuvat psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, kun taas nuoren fyysinen toimintakyky on usein hyvä. Fysioterapeutin tehtävä psykiatriassa on pyrkiä työskentelemään kokemustasolla, missä nuoren pulmatkin pääsääntöisesti ovat. Tämä asettaa haasteita fysioterapeuttiselle tutkimiselle ja myös fysioterapian tavoitteen asettelulle.

Tämän kehittämistehtävän tarkoituksena on alunperin ollut kehittää tutkimislomake nuorisopsykiatriseen fysioterapiaan, tavoitteena yhtenäistää tutkimisen käytäntöjä HYKS nuorisopsykiatrian fysioterapeuttien kesken. Tutkimislomakekin tämän työn tuotoksena lopulta syntyi, mutta hyvin pian kehittämistehtävän keskeisin tarkoitus ja tavoite siirtyi muualle. Kehittämistehtävässä pohditaan fysioterapeutin roolia ja työnkuvaa psykiatriassa osana moniammatillista työryhmää. Kehittämistehtävän tarkoitus on ollut selvittää, miten kehon kokemusaspektia voidaan tutkia ja mitä siitä olisi olennaista tutkia, jotta tutkiminen tukisi fysioterapian tavoitteenasettelua. Taustalla on ollut laajempi tavoite hahmottaa fysioterapialle nuorisopsykiatriassa viitekehys, jonka kautta fysioterapeutin erikoisosaamista voi helpommin tehdä näkyväksi niin nuorille, heidän perheilleen kuin työryhmällekin. Viitekehykseksi määrittyi kehonkuva, jota olen lähestynyt erityisesti psykiatristen potilaiden ja heillä tavattavien häiriöiden näkökulmasta.

Physiotherapy is a process which begins with the evaluation of the patient and aims at finding the optimal function and satisfaction in patients life. This is true also psychiatric physiotherapy. However, due to the fact the patients who are being treated in psychiatry suffer primarily from problems of psychological and social kind and not from physical ailments, goal setting differs from traditional physiotherapy. The problems that the patients have are on the level of experience and therefore also physiotherapist has to work on the level of patients' experience. This is a challenge to the physiotherapeutic evaluation and goal setting, in fact to the physiotherapy as a whole.

Originally the purpose of this development project was to create an evaluation form for physiotherapists working in adolescent psychiatry. The aim was to standardize the dif-fering conventions of physiotherapists in evaluating a psychiatric youngster in The Hospital District of Helsinki and Uusimaa. An evaluation form was eventually created, but in fact the goal and objective of this development project widened and the form became only a small part of the project. In this development project there is a lot of reflecting on physiotherapist's role and job description as a part of multiprofessional team in psychiatry. The goal has been to define, how a physiotherapist can evaluate the patient's experience of his or her own body and what kinds of aspects of it would be relevant to evaluate so that the evaluation would support the goal setting in physiotherapy. The objective has been to sketch a frame of reference for physiotherapy in psychiatry so that it would be easier also to bring forth my specialty as a physiotherapist to the youngsters, their families and the multiprofessional team. 'Body image' was selected as the frame of reference.