Apua ja osallisuutta lastensuojelun avotyön ohjaustyössä : ohjaustyön vaikuttavuus ja osallisuuden toteutuminen asiakkaiden näkökulmasta

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin asiakasperheen näkökulmaa lastensuojelun avotyössä sekä kehitettiin lastensuojelun avotyön palautelomaketta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää asiakkaiden kokemusta lastensuojelun avotyöstä: kokivatko asiakkaat olleensa osallisia prosessiin ja oliko avotyöllä ollut vaikutusta heidän tilanteisiinsa. Vaikuttavuutta kartoitettiin selvittämällä, onko lastensuojelun avotyöstä asiakkaiden mielestä hyötyä, millaista hyötyä siitä on ja mitkä ovat olleet hyödyllisiä työtapoja tai käytänteitä. Lisäksi pyrittiin kartoittamaan yhteisiä piirteitä ja syy-seuraussuhteita onnistuneista asiakaskokemuksista.

Aineistona käytetyt strukturoidut kyselylomakkeet kerättiin onnistuneesti päättyneistä asiakassuhteista Tampereen eteläiseltä lapsiperheiden sosiaaliasemalta vuosina 2010–2013. Vastauksia oli 41 kappaletta. Vastaajina oli äitejä, isiä, lapsia ja nuoria. Vastauksia analysoitiin pääasiassa kvantitatiivisesti tilastollisin menetelmin, avoimia vastauksia ryhmiteltiin käyttäen kvantifioivaa erittelyä sekä aineistolähtöisen sisällönanalyysin piirteitä. Avointen vastausten analyysissä pitäydyttiin ilmisisällön analyysissä.

Tutkimuksen mukaan asiakkaan kokemus riittävästä tiedonsaannista korotti hänen arviotaan lastensuojelun avotyön luotettavuudesta. Luotettavuutta pidettiin erittäin hyvänä. Äidit kokivat hyötyneensä ohjaustyöstä, samoin suurin osa lapsista ja nuorista. Isien kokemus ohjaustyön hyödystä oli vaihteleva. Hyötymisen kokemukseen ei tilastollisesti vaikuttanut, kuinka paljon tilanne oli työskentelyn aikana muuttunut. Toisaalta asiakkaat, joiden tilanne oli parantunut eniten, vastasivat palvelusta olleen vähintään jonkin verran hyötyä. Asiakkaiden omien arvioiden mukaan alussa vaikeimmat tilanteet olivat parantuneet eniten.

Avoimeen kenttään vastaajat olivat kirjoittaneet kuvausta saadusta avusta, asiakassuhteesta sekä kertoneet pettymyksestä ja siitä, mitä olisivat kaivanneet. Auttaneiksi tekijöiksi luokiteltiin konkreettinen tuki, henkinen tuki ja ohjaajien asenne. Erityisen tärkeäksi koettiin henkinen tuki: ohjaajan saa nopealla aikataululla kiinni ja palaveriin, kun kriisi iskee.

Vastaajat olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun lastensuojelun avotyössä. Vastauksista erottui pienestä vastaajamäärästä huolimatta selvästi yksi vastaajaryhmä: isät. Isien joukossa oli ohjaustyöhön tyytymättömämpiä vastaajia kuin muissa vastaajaryhmissä. Esimerkiksi ajan ja tuen saamiseen kaikki muut kuin isät olivat tyytyväisiä. Isien osallisuuden tukeminen lastensuojelussa olisi tärkeä tutkimus- ja kehityskohde.

In this study, the view of family in open care of child protection services was studied. The objective was to find out if open care affected families’ situation and if families were understood and involved in the process. The goal was to find out if and how open care helped the situations and what kinds of practices were useful for the clients. Information gathered during the study was used to further improve the questionnaire.

Questionnaires were conducted at southern social welfare office for families with children in with successful child protection clients from 2010 to 2013. Forty-one questionnaires were answered by mothers, fathers, children and young people. The data were analyzed using quantitative methods. Qualitative data from open questions was quantified, also parts of qualitative content analysis were applied.

The results showed that clients were satisfied with open care. Within the clients a small group stood out, namely fathers. Among fathers some clients were more unsatisfied than any clients in any other group. Fathers as a group would need more special attention from open care.

Clients who were satisfied with the amount of information they received about child pro-tection services evaluated the work more confidential. Mothers, children and young peo-ple benefited from the services while fathers’ experience varied. The changes in clients’ situation during the process did not correlate with the clients’ experience of open care’s usefulness. Situations that improved the most were most difficult at the beginning.

Qualitative answers consisted mostly of describing the customer relationship, the help clients had, disappointments and wishing, what kind of help they would have wanted. The three main groups were: practical help, emotional support and professional attitude. Especially important was emotional support including good reachability when family had a crisis: the employees were reached during the day the crisis hit and they were able to meet at the latest the next day. All in all, clients were very satisfied with the service. It would be beneficial to see more research made about supporting fathers in child protec-tion services.