Vapaa leikki varhaiskasvatuksessa : aikuinen ja leikkiympäristö leikin tukijoina
Pöyliö, Piia (2015)
Pöyliö, Piia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015113018503
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015113018503
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia aikuisen ja leikkiympäristön merkitystä ja keinoja vapaan leikin tukemisessa päiväkotiympäristössä. Tavoitteena oli selvittää, mitkä aikuisen toimintaan liittyvät tekijät ja leikkiympäristön ominaisuudet tukevat vapaata leikkiä. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelminä käytettiin lasten havainnointia ja kasvattajien teemahaastattelua.
Ennen leikin alkua aikuisen tulee taata lapsen turvallisuus. Ilman turvallisuudentunnetta lapsi ei voi vapautua leikkiin. Aikuisen rooli leikin tukemisessa on aktiivisin leikin alussa, jolloin apua saatetaan tarvita leikkiin liittymisessä, leikin ideoinnissa tai jossakin konkreettisessa asiassa, kuten majan rakentamisessa. Leikin aikana leikkiin puututaan mahdollisimman vähän, koska se usein häiritsee leikin kulkua. Leikkiin puututaan ristiriitatilanteissa, turvallisuuden ollessa uhattuna, fokuksen kadotessa tai jos lapsi tarvitsee tukea leikissä pysymisessä. Leikki lopetetaan siivouslaululla, jota aikuiset alkavat laulaa ja josta lapset tietävät, että on aika kerätä lelut paikoilleen. Joskus leikin loppua on hyvä ennakoida esimerkiksi kertomalla lapsille, että aikaa on vain lyhyeen leikkiin.
Vapaata leikkiä tukeva leikkiympäristö on tilava ja mahdollistaa lasten jakamisen useampaan tilaan. Jos mahdollisuutta eri huoneisiin jakamiseen ei ole, voi pienempääkin tilaa jakaa esimerkiksi kankailla ja verhoilla. Huonekalujen ja lattian tulee kestää siirtelyä. Levollisuutta on pyritty luomaan esimerkiksi käyttämällä tilassa pehmeitä värejä. Vapaata leikkiä tukevat lelut ovat viitteellisiä ja luonnonmateriaaleista tehtyjä, mikä on tyypillistä steinerpedagogiikalle. Ne kehittävät lapsen mielikuvitusta eivätkä määritä leikkiä lapselle valmiiksi.
Kasvattajien haastatteluissa nousi esiin leikin arvostus ja halu tukea sitä. Kasvattajien näkemykset aikuisen ja leikkiympäristön roolista olivat erittäin yhtenäiset. Myös lasten havainnointi oli linjassa haastatteluissa esiin nousseiden asioiden kanssa. Kehitysehdotuksina esiin nousivat lasten mahdollisuus ratkoa keskinäisiä ristiriitojaan vielä itsenäisemmin, lasten mahdollisuus osallistua tilan muokkaamiseen sekä se, voisiko leikit joskus jättää paikoilleen, jotta sama leikki voisi jatkua esimerkiksi seuraavana päivänä.
Ennen leikin alkua aikuisen tulee taata lapsen turvallisuus. Ilman turvallisuudentunnetta lapsi ei voi vapautua leikkiin. Aikuisen rooli leikin tukemisessa on aktiivisin leikin alussa, jolloin apua saatetaan tarvita leikkiin liittymisessä, leikin ideoinnissa tai jossakin konkreettisessa asiassa, kuten majan rakentamisessa. Leikin aikana leikkiin puututaan mahdollisimman vähän, koska se usein häiritsee leikin kulkua. Leikkiin puututaan ristiriitatilanteissa, turvallisuuden ollessa uhattuna, fokuksen kadotessa tai jos lapsi tarvitsee tukea leikissä pysymisessä. Leikki lopetetaan siivouslaululla, jota aikuiset alkavat laulaa ja josta lapset tietävät, että on aika kerätä lelut paikoilleen. Joskus leikin loppua on hyvä ennakoida esimerkiksi kertomalla lapsille, että aikaa on vain lyhyeen leikkiin.
Vapaata leikkiä tukeva leikkiympäristö on tilava ja mahdollistaa lasten jakamisen useampaan tilaan. Jos mahdollisuutta eri huoneisiin jakamiseen ei ole, voi pienempääkin tilaa jakaa esimerkiksi kankailla ja verhoilla. Huonekalujen ja lattian tulee kestää siirtelyä. Levollisuutta on pyritty luomaan esimerkiksi käyttämällä tilassa pehmeitä värejä. Vapaata leikkiä tukevat lelut ovat viitteellisiä ja luonnonmateriaaleista tehtyjä, mikä on tyypillistä steinerpedagogiikalle. Ne kehittävät lapsen mielikuvitusta eivätkä määritä leikkiä lapselle valmiiksi.
Kasvattajien haastatteluissa nousi esiin leikin arvostus ja halu tukea sitä. Kasvattajien näkemykset aikuisen ja leikkiympäristön roolista olivat erittäin yhtenäiset. Myös lasten havainnointi oli linjassa haastatteluissa esiin nousseiden asioiden kanssa. Kehitysehdotuksina esiin nousivat lasten mahdollisuus ratkoa keskinäisiä ristiriitojaan vielä itsenäisemmin, lasten mahdollisuus osallistua tilan muokkaamiseen sekä se, voisiko leikit joskus jättää paikoilleen, jotta sama leikki voisi jatkua esimerkiksi seuraavana päivänä.