Suolistosyöpäpotilaan ravitsemustilan arviointi ja ravitsemusohjaus hoitopolulla
Mokkila, Suvi; Nevala, Eevi (2015)
Mokkila, Suvi
Nevala, Eevi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118703
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata suolistosyöpäpotilaan ravitsemusohjausta hoitopolulla. Tavoitteena oli löytää kehittämiskohteita sairaalan yksiköiden toimintaan suolistosyöpäpotilaan ravitsemusohjauksessa. Opinnäytetyön tehtäviksi muodostuivat seuraavat kysymykset: miten sairaanhoitajat arvioivat suolistosyöpäpotilaan ravitsemustilaa hoitopolun eri vaiheissa, miten sairaanhoitajat toteuttavat ravitsemusohjausta hoitopolun eri vaiheissa ja miten sairaanhoitajat kehittäisivät ravitsemustilan arviointia ja ravitsemusohjauksen toteuttamista. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla haastattelemalla neljää sairaanhoitajaa suolistosyöpäpotilaan hoitopolun eri yksiköistä. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulokset osoittivat, että sairaanhoitajat arvioivat potilaan ravitsemustilaa haastattelemalla ja havainnoimalla potilasta sekä mittaamalla painoa ja seuraamalla verikoearvoja. Ravitsemustilan arvioinnissa ei juurikaan käytetty vajaaravitsemuksen riskin seulontakaavaketta. Pääsääntöisesti ravitsemusohjausta annettiin suullisesti. Ohjausta toteutettiin yksilöllisesti potilaan omaksumiskyky ja taustatekijät huomioiden. Kuitenkin sekä kiire että koulutuksen ja yhtenäisten käytäntöjen puute vaikuttivat ravitsemustilan arviointiin ja ravitsemusohjauksen toteuttamiseen. Tuloksista nousi myös esille moniammatillisuus sekä sairaanhoitajien toiveita ja kehittämisehdotuksia ravitsemustilan arvioinnista ja ravitsemusohjauksen toteuttamisesta.
Kehittämisehdotuksiksi nousi yhtenäisten käytäntöjen ja oikeanlaisen kirjallisen materiaalin kehittäminen sekä sairaanhoitajien tutustuttaminen vajaaravitsemuksen riskin seulontakaavakkeeseen. Lisäksi ravitsemusohjauksen toteutumisen onnistuminen vaatii potilaiden näkökulman huomioon ottamista.
Tulokset osoittivat, että sairaanhoitajat arvioivat potilaan ravitsemustilaa haastattelemalla ja havainnoimalla potilasta sekä mittaamalla painoa ja seuraamalla verikoearvoja. Ravitsemustilan arvioinnissa ei juurikaan käytetty vajaaravitsemuksen riskin seulontakaavaketta. Pääsääntöisesti ravitsemusohjausta annettiin suullisesti. Ohjausta toteutettiin yksilöllisesti potilaan omaksumiskyky ja taustatekijät huomioiden. Kuitenkin sekä kiire että koulutuksen ja yhtenäisten käytäntöjen puute vaikuttivat ravitsemustilan arviointiin ja ravitsemusohjauksen toteuttamiseen. Tuloksista nousi myös esille moniammatillisuus sekä sairaanhoitajien toiveita ja kehittämisehdotuksia ravitsemustilan arvioinnista ja ravitsemusohjauksen toteuttamisesta.
Kehittämisehdotuksiksi nousi yhtenäisten käytäntöjen ja oikeanlaisen kirjallisen materiaalin kehittäminen sekä sairaanhoitajien tutustuttaminen vajaaravitsemuksen riskin seulontakaavakkeeseen. Lisäksi ravitsemusohjauksen toteutumisen onnistuminen vaatii potilaiden näkökulman huomioon ottamista.