Liikkuvat ruudut : sarjakuvan kuvakerronnan sovittaminen elokuvaksi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteet olivat tutkia sarjakuvan sovittamista elokuvaksi sekä miten sarjakuvastrippi taipuu elokuvan kuvakäsikirjoitukseksi. Työn tarkoituksena oli kuvakäsikirjoittaa lyhytelokuvasovitus Villimpi Pohjola-sarjakuvastripistä.

Tutkimuksessa käsiteltiin lähdekirjallisuuden pohjalta elokuvasovituksen käsikirjoittamista, sarjakuvakerronnan perusteita, kuvakäsikirjoituksen ominaisuuksia sekä elokuvan ja sarjakuvan kuvakerronnan eroja. Lisäksi perehdyttiin sarjakuvista tehtyihin elokuva-sovituksiin Sin City (Rodriquez 2005) ja Hellboy (Del Toro 2004). Työssä käytiin läpi myös Villimpi Pohjola-sovituksen käytännön työprosessia.

Sarjakuva ja elokuva ovat kaksi erilaista mediaa kerrontatapoineen. Oleellisin ero sarjakuvan ja elokuvan välillä on liike. Elokuvakerronta on sidonnainen aikaan, kuvien ja toimintojen kestojen mukaan. Sarjakuvakerronta on sidonnainen tilaan, staattisten kuvien asemointiin suhteessa toisiinsa paperilla tai näyttöpäätteellä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli se, että sarjakuva ei suoraan toimi kuvakäsikirjoituksena, mutta molempien medioiden kerrontatavat tunteva tekijä voi sovittaa sen elokuvaksi toimivasti.

The purpose of this thesis was to study the process of adapting comics into movies and to figure out if a comic strip could be used as a movie storyboard. The goal was to create a storyboard for a short film adaptation of a Villimpi Pohjola comic strip.

The thesis was based on source materials that covered subjects such as screenwriting of adaptations, the basics of comic book storytelling, the properties of storyboards and the differences in the visual narratives of comics and movies. It also focused on the comic-book based film adaptations Sin City (Rodriquez 2005) and Hellboy (Del Toro 2004). The work process of creating a short film adaptation of Villimpi Pohjola was also documented.

Comics and movies are two different media with their own separate methods of storytelling. The most outstanding difference between comics and films is motion. The storytelling in movies is reliant to time, to the exact lenghts of the shots and the actions in them. The storytelling of comics is reliant to space, to the compositioning of the static panels in relation of each other on a page or a digital platform. The central conclusion of the thesis was that a comic as it is does not directly work as a storyboard for a film, but a filmmaker familiar with storytelling properties of both mediums is capable of creating a faithful and fluent adaptation.