Musiikinjohtaminen : ammattilaismusiikinjohtajien käsityksiä lyöntitekniikasta

Abstract

Musiikinjohtajan yksi tärkeimmistä työvälineistä on lyöntitekniikka, jonka avulla hän voi auttaa soittajia ja laulajia musisoimaan laadukkaammin ja toteuttamaan johtajan taiteellista visiota. Lyöntitekniikan kehittyminen toteutuu musiikinjohtajilla yksilöllisesti, ja tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ammattilaismusiikinjohtajien käsityksiä lyöntitekniikasta ja suhteuttaa saatua aineistoa kirjallisiin lähteisiin. Myös johtajan monet roolit, muun muassa pedagogi ja auktoriteetti, ovat käsittelyn kohteena. Tutkielma on rajattu käsittelemään aihetta vain musiikinjohtajan näkökulmasta, ei esimerkiksi johdettavan muusikon näkökulmasta. Työssä käytetään aihetta käsittelevää kirjallisuutta vertailun, vahvistamisen ja ristiriitaisuuksien osoittamisen pohjana. Aiheesta on tietellistä tutkimusta vielä melko vähän suhteessa musiikin tutkimuksen määrään.

Tutkielman yhtenä tavoitteena on tuoda ammattikunnan hiljaista tietoa esiin. Alalle tyypillinen kokemusperäisen oppimisen kautta saavutetut tieto ja taito eivät välttämättä siirry eteenpäin, vaan johtajat muodostavat omat tapansa toimia työkentällään. Opinnäytetyön pyrkimys on jakaa näitä ajatuksia ja toimintamalleja laajemmin saavutettaviksi. Tutkielma toteutettiin haastattelumuotoisena. Haastateltaviksi valittiin kolme ammattilaisjohtajaa, joiden haastattelut tallennettiin sekä ääni- että videotallenteena.

Yhteenvetona voidaan nähdä musiikinjohtajien pyrkivän persoonaansa ja tahtoaan ilmentävään ele- ja liikekieleen, jolla he auttavat johdettavia laadukkaampaan musisointiin. Vaikka yksittäisissä elementeissä näkemykset saattavatkin erota, haastateltavat kokivat johtamisprosessin hyvin samankaltaisena. Teostuntemuksen merkitys korostui musiikinjohtajan vision luomisessa ja lyöntitekniikan kehittymisessä. Tutkielman tulokset antoivat aihetta pohtia lisää ammattikunnan sisäisen yhteistyön ja avoimuuden kehittämismahdollisuuksia musiikkikentän dynaamisen tulevaisuuden takaamiseksi.

One of the most important tools of the conductor is the conducting technique, which the conductor uses to help the musicians fulfil the conductor's artistic vision. The development of conducting technique varies from one individual conductor to another and the aim of this thesis is to study how professional conductors perceive conducting technique and to compare their views to those presented in the literature. In addition to conducting technique, the various roles of the conductor, such as pedagogue or authority, are studied. The thesis studies the subject from the perspective of the conductor, not the musician being conducted. The source literature is used to compare and confirm but also to point out contradictions in the findings of the study. The amount of research available on the subject is currently relatively small compared to the research available on music in general.

One of the goals of this study is to reveal tacit knowledge within the conducting profession. The knowledge and skills conductors typically develop through experience are not always transferred to others and each conductor is forced to develop his/her own style by him/herself. The aim of this thesis is to help transfer this knowledge to a wider audience. The study was carried out by interviewing three professional conductors. The interviews were recorded in video and audio format.

As a result, conductors were found to strive for gestures and motions that express their own persona and convey their intentions in order to help musicians to perform with better quality. Although some conflicting views on individual details were noted, the interviewees were found to have very similar views on the process of conducting in general. Mastering the music being performed was found to be of significant importance for conductors in creating their vision and developing their conducting technique. The results of the study suggest a need to further consider the possibilities to develop cooperation and openness within the conducting profession.