Laktaattimääritys kemian analysaattorilla ja verikaasuanalysaattorilla
Raatikainen, Jenni (2015)
Raatikainen, Jenni
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120319333
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120319333
Tiivistelmä
Normaalisti hapellisissa oloissa glukoosi hajoaa aineenvaihdunnan seurauksena solujen käyttöön vapautuvaksi energiaksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi. Hapettomissa oloissa glukoosi kuitenkin hajoaa laktaatiksi. Sydämen, verenkierron tai keuhkojen vakava toimintahäiriö voi aiheuttaa kudosten vähentynyttä hapensaantia, joka voi johtaa anaerobiseen aineenvaihduntaan soluissa ja laktaatin muodostumiseen. Tämän vuoksi laktaatti on yleinen tutkimus esimerkiksi teho-osastolla. Laktaattia voi muodostua elimistöön myös raskaan liikuntasuorituksen aikana, kun lihakset eivät saa riittävästi happea aerobiseen aineenvaihduntaan. Yleisimmät laktaatin määritysmenetelmät ovat kliinisen kemian analysaattorilla tehtävä fotometrinen mittaus ja amperometrinen entsyymielektrodimääritys verikaasuanalysaattorilla.
Tässä opinnäytetyössä mitattiin laktaattipitoisuuksia potilailta kerätyistä plasmanäytteistä. Näytteitä kerättiin 50 potilaalta. Jokaiselta otettiin verinäyte kolmeen verinäyteputkeen, yksi näyte litium-hepariiniputkeen ja kaksi laktaatin määritykseen tarkoitettuun NaF-K-oksalaattiputkeen. Toinen laktaattiputki laitettiin heti näytteenoton jälkeen jäihin ja toinen jätettiin huoneenlämpöön. Näistä kaikista näytteistä mitattiin laktaattipitoisuus sekä kliinisen kemian analysaattorilla että verikaasuanalysaattorilla. Työn toimeksiantajan eli Fimlab Laboratoriot Oy Keski-Suomen yksikön kliinisen kemian laboratoriossa laktaatti määritetään nykyisin kylmänäytteenä otetusta laktaattiputken plasmasta kemian analysaattorilla. Tässä työssä oli tavoitteena selvittää, soveltuuko laktaattiputken näyte laktaatin määrittämiseen verikaasuanalysaattorilla. Tällaista uuden menetelmän vertailua jo käytössä olevaan menetelmään kutsutaan verifioinniksi. Tämän lisäksi työssä selvitettiin eri putkien antamien tulosten eroavaisuutta sekä kylmänäytteenoton vaikutusta tuloksiin.
Tulosten perusteella kliinisen kemian analysaattori ja verikaasuanalysaattori mittasivat kaikki laktaattiputkiin otetut näytteet erittäin hyvin toisiaan vastaavasti. Verikaasuanalysaattorilla huomatut käytännön ongelmat laktaattiputkinäytteiden mittaustilanteissa tosin voivat olla esteenä laktaattimäärityksen teolle verikaasuanalysaattorilla. Litium-hepariiniputkien laktaattitulokset olivat myös huomattavasti korkeampia kuin vastaavien kylmänäytteenä laktaattiputkeen otettujen näytteiden. Tällä perusteella käytössä oleva laktaattiputki säilyttää laktaattipitoisuuden litium-hepariiniputkea paremmin. Kylmänäytteenoton poisjättämisellä ei ollut kovin suurta vaikutusta laktaattipitoisuuteen.
Tässä opinnäytetyössä mitattiin laktaattipitoisuuksia potilailta kerätyistä plasmanäytteistä. Näytteitä kerättiin 50 potilaalta. Jokaiselta otettiin verinäyte kolmeen verinäyteputkeen, yksi näyte litium-hepariiniputkeen ja kaksi laktaatin määritykseen tarkoitettuun NaF-K-oksalaattiputkeen. Toinen laktaattiputki laitettiin heti näytteenoton jälkeen jäihin ja toinen jätettiin huoneenlämpöön. Näistä kaikista näytteistä mitattiin laktaattipitoisuus sekä kliinisen kemian analysaattorilla että verikaasuanalysaattorilla. Työn toimeksiantajan eli Fimlab Laboratoriot Oy Keski-Suomen yksikön kliinisen kemian laboratoriossa laktaatti määritetään nykyisin kylmänäytteenä otetusta laktaattiputken plasmasta kemian analysaattorilla. Tässä työssä oli tavoitteena selvittää, soveltuuko laktaattiputken näyte laktaatin määrittämiseen verikaasuanalysaattorilla. Tällaista uuden menetelmän vertailua jo käytössä olevaan menetelmään kutsutaan verifioinniksi. Tämän lisäksi työssä selvitettiin eri putkien antamien tulosten eroavaisuutta sekä kylmänäytteenoton vaikutusta tuloksiin.
Tulosten perusteella kliinisen kemian analysaattori ja verikaasuanalysaattori mittasivat kaikki laktaattiputkiin otetut näytteet erittäin hyvin toisiaan vastaavasti. Verikaasuanalysaattorilla huomatut käytännön ongelmat laktaattiputkinäytteiden mittaustilanteissa tosin voivat olla esteenä laktaattimäärityksen teolle verikaasuanalysaattorilla. Litium-hepariiniputkien laktaattitulokset olivat myös huomattavasti korkeampia kuin vastaavien kylmänäytteenä laktaattiputkeen otettujen näytteiden. Tällä perusteella käytössä oleva laktaattiputki säilyttää laktaattipitoisuuden litium-hepariiniputkea paremmin. Kylmänäytteenoton poisjättämisellä ei ollut kovin suurta vaikutusta laktaattipitoisuuteen.