Hoitajien kokemuksia MAPA-koulutuksen käytöstä hoitotyössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia MAPA (Management of actual or potential aggression) -koulutuksen käytöstä hoitotyössä. Opinnäytetyö aihe saatiin Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa MAPA-koulutuksen käytöstä hoitotyössä. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa, jota voitaisiin käyttää hoitotyön ja MAPA-koulutuksen kehittämiseksi. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää miten hoitajat suhtautuvat MAPA-koulutukseen, osataanko MAPA- koulutusta käyttää hoitotyössä ja minkälaisia valmiuksia MAPA-koulutus on antanut hoitajille väkivaltatilanteiden hallintaan. Työn teoreettisessa viitekehyksessä keskeisimmät käsitteet olivat potilaan uhkaava ja aggressiivinen käytös, potilaan rajoittamiseen liittyvä lainsäädäntö ja MAPA-koulutus. Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Opinnäytetyöhön haastateltiin neljää hoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että MAPA-koulutus koettiin hyödylliseksi ja sen koettiin antaneen työvälineitä väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen. Yhteiset toimintatavat ovat helpottaneet yhdessä työskentelyä ja tehneet hoitotyöstä turvallisempaa. Koulutuksen koettiin olevan kohtuullisen riittävä, mutta esiin tuotiin myös tilanteita, mihin kaivattiin toisenlaisia keinoja. MAPA-koulutuksen teoriaosuus ennaltaehkäisystä koettiin melko suppeaksi, mutta se antoi jonkin verran valmiuksia väkivaltatilanteiden ennakointiin. Koulutuksen myötä toiminnasta väkivaltatilanteissa on tullut suunnitelmallisempaa ja sujuvampaa. Jälkipuinnin koettiin toteutuvan melko hyvin työryhmän kesken, mutta sen koettiin olevan vähemmän systemaattista potilaan kanssa. Koettiin, että henkilöstön omalla kokemuksella oli suuri merkitys väkivaltatilanteiden hallintaan.

MAPA-koulutus koettiin tärkeäksi ja sitä osataan hyödyntää väkivaltatilanteissa. Kiinnostava tutkimusaihe olisi, miten väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyä toteutetaan ja miten ennakointitaitojen harjoittelua voitaisiin kehittää käytäntöön soveltuvammaksi. Aiheesta olisi tarpeellista tehdä myös määrällinen tutkimus, jolloin saataisiin selkeämpi kuva väkivaltatilanteiden esiintymisestä hoitotyössä.

The purpose of this study was to examine nurses' experiences using MAPA (Management of actual or potential aggression) -training in nursing. The topic of this study was obtained from the Pirkanmaa Hospital District. The aim of this study was to yield information on the use of MAPA-education in nursing. Another aim was also to produce information that could be used for the development of nursing and MAPA-training. The study intended to examine how nurses relate to MAPA-education, whether nurses can use MAPA-education in nursing and what kind of capabilities MAPA-training has provided to nurses to manage situations of violence. The theoretical frame of reference in this work was patient's threatening and aggressive behaviour, the law on the patient’s status and rights, and MAPA-training. This study was conducted by applying a qualitative research method. The data were collected by theme interviewing four nurses. The data were analysed by means of inductive content analysis.

The results of the study showed that the MAPA-training was useful and it has provided nurses with tools to encounter violent patients. Common practices have made it easier to work together and have made nursing safer. The training was felt to be reasonable enough, but there were also situations where other kinds of practices were needed. MAPA-education considering the prevention was regarded somewhat limited, but it offered some capability to situations of violence. Acting in violent situations has become more systematic and smoother with training. Debriefing was experienced to occur relatively well with the working group, but it was less systematic with patients. It was felt that the nurses’ own experience had a major role in controlling violent situations.

MAPA-education was experienced to be important and it can be used in violent situations. A potential further study could concentrate on examining how prevention works in violent situations and how anticipation skills could be developed to be more appropriate for practical work. This subject would also benefit from a quantitative study to obtain a clearer picture about the occurrence of violent incidents in nursing.