Istutaanko samalla portaalla vai kiivetäänkö yhdessä ylöspäin? : Nuorten osallisuuden lisääminen lastensuojeluyksikössä

Abstract

Tutkimus toteutui vuodesta 2012 lähtien toimineessa yksityisen organisaation ylläpitämässä lastensuojelun erityisyksikössä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa nuorten osallisuuden muuttumisen mahdollisuuksia yksikön kuntoutusosastolla. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa kuntoutusosaston nuorten osallisuuden lisäämisen mahdollisuuksia rajoitustilanteisiin ja sääntöihin liittyen.

Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat osallisuus, itsemääräämisoikeus ja lapsen etu. Osallisuus on käsitteiden keskiössä ja sitä on tarkasteltu laajemmin. Itsemääräämisoikeus ja lapsen etu määritellään sijaishuollon näkökulmasta. Käsitteet linkittyvät toisiinsa antaen teoreettisen lähtökohdan tutkimukselle.

Tutkimus toteutui osallistavana kvalitatiivisena toimintatutkimuksena. Tutkimukseen osallistui yksikön kuntoutusosaston seitsemän nuorta sekä työryhmästä tiimimuodossa neljä ohjaajaa, perhetyöntekijä ja vastaava ohjaaja. Tutkimukseen osallistuvat nuoret ja työryhmän jäsenet toimivat kanssatutkijoina toimintatutkimuksen luonteelle ominaiseen tapaan. Aineisto kerättiin nuorten ja työntekijöiden ryhmäkeskusteluista, havainnoimalla ja tutkimuspäiväkirjaa pitämällä. Aikuisten ryhmäkeskustelut nauhoitettiin. Aineiston analysointi tapahtui aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulosten mukaan nuorten osallisuus muuttui ja lisääntyi yksikön kuntoutusosastolla. Keskeisimpiin osallisuuden muutoksiin kuului keskusteluiden huomattava lisääntyminen aikuisten ja nuorten välillä niin kuntoutusosaston päivittäisessä toiminnassa kuin sääntöihin ja rajoitustilanteisiinkin liittyen. Nuoret saivat aiempaa enemmän vaikuttamisen mahdollisuuksia omia asioitaan koskien. Rajoitustilanteessa oli käytetty osallistavaa tapaa ja nuori oli saanut itse vaikuttaa rajoitteen kestoon omaohjaajan kanssa käydyn keskustelun kautta. Säännöissä tapahtui konkreettisia muutoksia puhelimen käyttöön liittyvien sääntöjen muututtua.

Tutkimus vastasi työelämälähtöiseen kehittämistarpeeseen nuorten osallisuuden toteutu- miselle. Johtopäätöksissä kuntoutusosaston nuorten osallisuuden nykytilan arviointiin on käytetty porrastaulukkoa. Sen mukaan nuorten osallisuuden toteutumisen tilanne on hyvä. Nuorten osallisuuden toteutuminen lastensuojelun sijaishuollossa, erityisesti laitoksissa tarjoaa tulevaisuudessakin laajan kehitettävän kentän. Osallisuuden toteutuminen vaatii tahtoa ja työntekijöiden välistä keskustelua enemmän. Siihen tarvitaan toiminnan ja asenteiden konkreettista muuttumista.

The purpose of this study was to examine the opportunities to change young people’s participation in a rehabilitation department in a private special child protection unit. The unit was opened in 2012. The purpose was also to examine if there were possibilities to add a young person’s participation concerning restriction situations and regulations. Participation, self-determination and the best interest of the child are the central concepts of this study. Participation is the most important concept and it was studied more closely. Self-determination and the best interest of the child were observed from the view of foster care. All the concepts are linked together. They gave a theoretical starting point to this study.

The thesis is a qualitative partitive action research. There were seven young persons and six employees who participated in the study. The data were collected by from group conversations and by means of participatory observation. In addition, a research diary was maintained. Employees’ conversations were tape-recorded. The data were content analyzed.

Young person’s participation changed and increased in the unit´s rehabilitation department. One of the most important changes of participation was discussions between employees and young persons. Discussion were increased in daily activities and concerning regulations and restriction situations. Young persons received more chances to have an influence on their issues. The way which is more participatory was used. A young person had a possibility to influence how many days the restrictive measure would last. It was possible through discussion between a young person and his own instructor. Regarding regulations there were concrete changes. Regulations with using mobile phone were changed.

The study responded to the development assignment which was derived from working life. It concerned about materialising a young person’s participation. The stair table was used in conclusions to evaluate the state of a young person’s participation. According to table the situation is good. A young person’s participation in foster care and especially in residential care offers a wide field, which can be developed. Will and more discussions between employees are needed to materialise the participation. Thus concrete changes of action and attitudes are required.