Effective Directing Methods for Amateur Actors : A Case Study of the Short Film "In the Lonely City"

Abstract

There is ample literature regarding the director-actor relationship for film, but very little has been written about directing amateur actors, where the challenges you face as a director can be very different from directing professionals. This thesis is based on a case study from the director’s point of view on directing amateur actors in the short film In the Lonely City, and revolves around issues faced during casting, rehearsing and shooting the film. The director-actor relationship is based on communication, but it is also technical in its nature, with its own methodology, tools and workflows, and this thesis explores the question of whether the same directing methods are applicable to amateur and professional actors alike. It indicates that although one’s approach shouldn’t be entirely different, there are certain key areas that a director must focus on with amateurs in order to fulfil his or her vision, such as simplicity, flexibility and creativity in direction, casting using the right criteria and placing proper emphasis on rehearsing. The thesis is exploratory in its nature and strives to further the discussion in the field of directing actors.

Ohjaajan ja näyttelijän välisestä suhteesta elokuvaa tuotettaessa löytyy paljon kirjallisuutta, mutta hyvin vähän on tullut kirjoitettua ohjaustyöstä amatöörinäyttelijöiden kanssa, jolloin ohjauksen haasteet saattavat olla aivan erimuotoiset. Teksti perustuu tapaustutkimukseen amatöörinäyttelijöiden kanssa työskentelystä ohjaajan näkokulmasta lyhytelokuvassa Yksinäisyyden kaupungissa, ja kertoo casting-vaiheen, harjoitusten ja kuvausten aikana eteen tulleista vaikeuksista ja ratkaisuista. Ohjaajan ja näyttelijän suhde perustuu kommunikaatioon, mutta on myös omalla metodologiallaan, työkaluillaan ja menettelytavoillaan luonteeltaan tekninen. Opinnäyte etsii vastausta kysymyksiin ohjausmenetelmien eroavaisuuksista amatööri- ja ammattilaisnäyttelijöiden välillä. Se näyttää, että vaikka menetelmät eivät välttämättä ole toisistaan erilaisia, amatöörinäyttelijöitä ohjatessa kannattaa keskittyä simplistiseen, joustavaan ja luovaan ohjaamistyyliin, sekä että casting-sessio yhdessä perusteellisten harjoitusten kanssa ovat tärkeämmässä roolissa kuin muulloin. Teksti on luonteeltaan tutkiva ja aihetta avartava, ja yrittää viedä keskustelua näyttelijöiden ohjaustyöstä eteenpäin.

Det finns gott om litteratur angående förhållandet mellan regissören och skådespelaren i en filminspelning, men väldigt lite har skrivits om regiarbetet med amatörskådespelare, där utmaningarna man som regissör råkar ut för i jämförelse med proffsskådespelare kan vara väldigt annorlunda. Texten är baserad på en fallstudie från regissörens synvinkel av regiarbetet med amatörskådespelare i kortfilmen I ensamhetens stad, och kretsar kring utmaningar och lösningar som uppkom under castingen, repetitionerna och filminspelningen. Regissörens och skådespelarens förhållande baserar sig på kommunikation, men är även tekniskt belagd, med sin egen metodologi, sina egna verktyg och förhållandesätt. Texten utforskar frågan huruvida samma regimetoder går att applicera på både amatör- och proffsskådespelare. Den påvisar att regimetoderna inte nödvändigtvis behöver vara fullständigt annorlunda, utan att man snarare behöver lägga mera tonvikt på vissa områden för att nå sin ursprungliga vision, så som simplistisk, flexibel och kreativ regi, identifieringen av de rätta egenskaperna i castingen och utförliga repetitioner. Texten är utforskande till sin natur och strävar efter att föra diskussionen vidare angående regiarbetet med skådespelare.