Lusiferaasia ilmentävien haimasyöpäsolulinjojen karakterisointi

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli karakterisoida lusiferaasileimattujen Capan-1-, Panc-1- ja MiaPaca-2 -haimasyöpäsolulinjojen kasvua ja käyttäytymistä in vitro -olosuhteissa. Solulinjojen kasvun karakterisoinnin tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako lusiferaasileimaaminen solujen käyttäytymiseen muuttaen solujen luotettavuutta haimasyövän mallinnuksessa. Solujen leimaamisessa on käytetty plasmidi-DNA:ta, jonka avulla lusiferaasientsyymiä ilmentävä geeni saadaan säilymään episomaalisena. Tekniikan avulla geeni ei häiritse solujen kasvua ja käyttäytymistä, eikä geenin ilmentyminen heikkene ajan myötä. Työssä käytettiin kontrollina parentaalilinjoja eli solulinjojen leimaamattomia muotoja. Lusiferaasileiman toimivuus varmistettiin määrittämällä solujen lusiferaasiaktiivisuus. Solulinjojen kasvua ja käyttäytymistä arvioitiin seuraamalla solujen proliferaatiota useissa aikapisteissä eri solutiheyksillä. Työn viimeisessä vaiheessa käytettiin verrokkiyhdistettä (gemsitabiini) määrittämään solujen reagointi sytotoksiseen yhdisteeseen. Proliferaatiota analysoitiin WST-1- ja CellTiter-Glo -menetelmillä. Tarkkailujakson aikana havaittiin variaatiota verrattaessa lusiferaasileimattujen solujen ja parentaalisolujen ominaisuuksia, mikä johti tilastollisiin eroavaisuuksiin solujen välillä. Lusiferaasisolulinjat on kasvatettu yhden muokatun solun pohjalta, jonka vuoksi ei voida varmuudella sanoa johtuvatko erot solujen luonnollisesta vaihtelevuudesta vai lusiferaasileimasta. Rinnakkaisten solulinjojen vasteella gemsitabiinille ei ollut merkittäviä eroja. Ottaen huomioon testauksista saadut tulokset ja havaitut eroavaisuudet linjojen välillä, aihe vaatii jatkotutkimuksia.

The objective of the thesis was to study the proliferation of genetically modified Capan-1, Panc-1 and MiaPaca-2 pancreatic cell lines in vitro. The aim was to characterize the proliferation of the cells transfected with luciferase gene and to determine the effects of cell modification. The gene is transfected into the cells by pDNA vectors. The vector is designed for a long-time episomal expression which prevents interference with the cell metabolism and proliferation. Parental cell lines were used as controls. The function of the gene was verified by determining the luciferase activity. The growth and behaviour of the cell lines were evaluated by monitoring the cell proliferation at different time points with different cell densities. Gemcitabine was used to determine the cells’ response to a cytotoxic substance. Proliferation was measured by WST-1 and CellTiter-Glo assays. As a result, the luciferase activity was found to be suitable for bioimaging in all three cell lines. During the observation period, there was slight variation between the proliferation of the parental and luciferase cell lines, resulting in statistical differences between the cells. Since the modified cell lines are from a single modified cell, it cannot be said whether the results are due to natural variety between the cells or due to the modification. However, when comparing the modified cell lines with the parental lines, the gemcitabine response did not exhibit any statistical difference between any of the cell lines. Based on these results and the differences found between the lines, further studies are needed.