Sinäkuvallisuus taiteellisessa työskentelyssä

Abstract

Opinnäytetyössäni tarkastelen sinäkuvallisuutta kuvataiteen menetelmänä. Etsin vastauksia kysymyksiin: mitä on sinäkuvallisuus, miten kuvataiteellisen opinnäytetyöni prosessi on sinäkuvallinen ja millä tavoin sinäkuvallisuudesta on taiteelliseksi työmenetelmäksi. Lähestyn kysymyksiä haastatteluin ja analysoimalla taiteellista opinnäytetyötäni. Sinäkuvallisuudesta ei kirjallisuutta vielä löydy, joten tärkeimmät lähteeni ovat olleet haastattelemani ihmiset. Olen tutkinut muotokuvaa, omakuvaa, minäkuvan kehitystä ja taideterapiaa käsittelevää kirjallisuutta. Tärkeimmät kirjalliset lähteeni ovat olleet Markku Ojasen ”Mikä minä on? Minän rakenne, kehitys, häiriöt ja eheytyminen” ja esseekokoelma ”Valokuvan terapeuttinen voima”. Sinäkuvat ovat muotokuvia, mutta muotokuvaus eroaa sinäkuvallisesta työskentelystä. Sinäkuvallisuudessa tärkeintä on toisen kuuntelu, katsominen, keskustelu ja palautteen antaminen. Parhaimmillaan työskentely on vastavuoroista kuvan tekemistä. Sinäkuvallisuudessa kerron, millaisena näen sinut, oman käsitykseni sinusta, sinäkuvani. Kuvamme itsestämme muuttuu ja vahvistuu toisilta saadun palautteen myötä. Sinäkuvaa ovat sekä konkreettiset kuvat että sanallisesti annettu sinäkuva. Sinäkuvallisuutta voidaan soveltaa pari- tai ryhmätyöskentelyssä. Se voi olla vastavuoroista tekemistä tai vain toinen voi tehdä sinäkuvia. Työskentelyssä voidaan pohtia moraalisia, eettisiä ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä ja työstää ryhmän keskinäisiä identiteettejä. Voimme ymmärtää syvällisemmin, miten minä, sinä ja me rakentuvat. Opimme toistemme kokemusmaailmasta, suhtautumisestamme toisiin ihmisiin, pyrkimyksistämme ja tarpeestamme olla toisten ihmisen kanssa yhteydessä.

In my thesis work I study you-portraiture as an artistic method. I look for answers to the questions: what is you-portraiture, how the process of my artistic thesis is you-portrayal and how you- portraiture can be used as an artistic method. I approach the issue by interviews and by analyzing my artistic thesis. There is no literature about you-portraiture yet, thus the most important sources have been the people I have interviewed. I have studied the literature of portraiture, self-portraiture, the development of self-image and art therapy. Markku Ojanen ́s ”Mikä minä on? Minän rakenne, kehitys, häiriöt ja eheytyminen” and essay collection ”Valokuvan terapeuttinen voima” have been the most important literary sources. You-portraits are portraits but portraiture differs from you-portrayal working. The most important about you-portraiture is listening, seeing, reciprocal conversation and giving feed-back. At its best the working is reciprocal making of art. By you-portraiture I describe how I see you, my understanding about you, my you-image. Understanding about ourselves changes and strengthens through the feedback we get from others. Pictures and given verbal you-image are both you-portrayal. You-portrayal can be put in practice working as a twosome or in groups. It can be reciprocal or only the other one can make pictures. In the process can be considered moral, ethical and questions about the identity and work identities of a group. While working we can understand more deeply how I, you and we are made up. We learn about each other ́s experiences, our attitude towards others, our aims and about our need to be in touch with others.