Oikaisumenettely oikeusturvan takeena : Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon näyttötutkinnon arviointi

Abstract

Työn aiheena oli sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon näyttötutkinnon arviointiin liittyvä tutkinnon suorittajan oikeusturva. Tarkoituksena oli arviointipäätöksen oikaisumenettely läpikäymällä löytää siitä mahdolliset menettelylliset heikkoudet. Mitkä seikat voisivat muodostaa esteen oikeusturvan täysipainoiselle toteutumiselle? Millä toimilla ne voitaisiin ratkaista?

Tavoitteena oli varmistaa oikaisuvaatimuksen tekijälle entistä paremmin hoidettu ja laadukkaampi oikaisuvaatimuksen käsittely. Tämä parantaisi oikaisuvaatimuksen tekijän luottamusta menettelyyn. Oikeusturvan toteutuminen on tärkeää, sillä oikaisuvaatimus on tutkinnon suorittajan ainoa muutoksenhakukeino. Näyttötutkinnon arvioinnin oikaisua koskevaan päätökseen ei ole mahdollista hakea muutosta valittamalla.

Oikaisumenettelyn erityishuomiota ja ratkaisua vaativat seikat koskivat arvioijien esteellisyyttä, oikaisuvaatimuksen tekijän kuulemista sekä tutkinnon viimeisen osan arvioinnin oikaisumenettelyä. Nämä asiat voidaan pääsääntöisesti ratkaista näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen yhteydessä.

Arvioijien esteellisyyteen puututaan näyttötutkinnon työelämäarvioijille suunnatussa arvioijakoulutuksessa. Oikaisuvaatimuksen perusteluiden tärkeyttä tulee korostaa oikaisuvaatimuksen tekijän neuvonnassa, sillä perusteluiden myötä toteutuu tutkinnon suorittajan kuuleminen. Tutkinnon suorittajan ryhtyessä oikaisumenettelyyn tutkinnon viimeisen osan arvioinnista, hänen tulee pidättyä käsittelyn ajaksi käyttämästä valmistuneelle lähihoitajalle kuuluvia etuja ja oikeuksia.

Työn tutkimusmetodi on lainopillinen ja empiirinen. Työssä pyritään selvittämään voimassa olevan lainsäädännön sisältöä. Tulkinnan apuna käytetään etenkin hallinto-oikeutta käsittelevää oikeuskirjallisuutta sekä lainvalmisteluaineistosta hallituksen esityksiä. Empiirisen puolen työhön tuo tekijän käytännön kokemus oppilaitoksen oikaisumenettelyprosessista.

The topic of the thesis was the rectification procedure involved in the assessment of Vocational Qualifications in Social and Health Care. The purpose of this thesis was, by studying the rectification procedure, to find the possible procedural weaknesses. Which matters could possibly prevent a complete equality of justice? Which measures could be used to solve the problems?

The objective was to secure a better handling of the rectification procedure to the complainant. This would improve the complainant’s confidence in the procedure, which is important to fulfill the legal protection. The demand for rectification is the candidate’s only appellate procedure. It is not allowed to appeal against the rectification of the assessment of competence-based qualification.

There were three points that had to be taken into consideration and to be solved. They were the incapacity of the assessor, the hearing of the complainant and the rectification of the assessment of the last module. All these matters can generally be solved during the training period for the competence-based qualification.

The incapacity of the assessor is discussed in the training for the assessors of the competence-based qualification. The justifications in the rectification of an assessment are important, because through them the hearing of the complainant is realized. If a candidate is going to demand for rectification on the assessment of the last module, the candidate must, during the handling process, refrain from using the rights which belong to the graduate.

The research methods were a legal study and an empirical study. This thesis aimed at explaining the contents of the valid legislation. Literature that especially deals with administrative law and literature on drafting of a law were used to help the interpretation. The empirical part of the study is based on the author’s practical experience of the rectification procedure in the vocational adult education.