"Se tekee oikeesti niin hyvää päälle" : Asiakkaiden ja työntekijöiden ajatuksia liikunnan merkityksestä osana huumevieroitusta Tampereen kuntoutumiskeskuksessa

Abstract

Liikunnallinen elämäntapa on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen ilmiö, ja sen tuomiin positiivisiin vaikutuksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Päihdehoidossa liikuntaa käytetään toiminnallisena menetelmänä muiden kuntoutusmuotojen ohella. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää Tampereen kuntoutumiskeskuksen katkaisuhoito-osaston asiakkaiden ja työntekijöiden ajatuksia liikunnan merkityksestä osana huumevieroitusjaksoa. Haastateltavien henkilöiden kokemusten ja mielipiteiden lisäksi selvitettiin hoitojakson aikaiseen liikuntaan liittyviä kehittämistarpeita ja –mahdollisuuksia.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena haastattelemalla neljää työntekijää ja yhdeksää asiakasta. Työntekijöiden osalta aineisto kerättiin yksilöhaastattelua käyttäen ja asiakkaiden haastattelu toteutettiin ryhmäkeskusteluna. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineisto analysoitiin aineistokeskeistä sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Aineistosta nousseiden teemojen pohjalta teoreettiseen viitekehykseen sisältyivät katkaisuhoito ja huumevieroitus sekä toiminnalliset menetelmät päihdetyössä ja liikunnan vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin.

Tulokset osoittivat, että sekä asiakkaiden että työntekijöiden mukaan katkaisuhoitojakson aikana tapahtuvalla kevyellä liikunnalla on positiivisia vaikutuksia asiakkaiden psyykkiseen hyvinvointiin ja se helpottaa myös fyysisiä vieroitusoireita. Hoitojakson aikana järjestetyn liikunnan koettiin tukevan yhteisöllisyyttä ja työntekijät kertoivat kokemuksiaan liikunnan käyttämisestä toiminnallisena menetelmänä keskusteluryhmien sijasta. Asiakkaiden eritasoisen kunnon koettiin vaikeuttavan toiminnan suunnittelua ja toteuttamista. Työntekijöiden mukaan hoitojakson aikana järjestetyn liikunnan haittavaikutuksena voi olla asiakkaiden liiallinen innostus liikkumiseen, jolloin keskittyminen itse vieroitukseen heikkenee. Asiakkaat toivat esille saman ilmiön, mutta eivät pitäneet sen toteutumista todennäköisenä.

Asiakkaat toivat esille kehitysehdotuksen yhteisestä aamuverryttelytuokiosta, johon osallistuminen olisi vapaaehtoista. Työntekijöiden mukaan erilaisia liikunnallisia toimintoja hoitojakson aikana olisi mielekästä lisätä, mikäli henkilökuntaa olisi enemmän, mutta nykyisillä resursseilla mitään kehitysmahdollisuuksia hoitojakson aikana järjestettävän liikunnan suhteen ei ole mahdollista toteuttaa. Tämänhetkiset liikuntamahdollisuudet ja niihin liittyvät käytännöt Tampereen kuntoutumiskeskuksessa koettiin kuitenkin riittäviksi ja toimiviksi.

The athletic way of life is a very topical issue at the moment and its positive effects are increasingly noticed. Physical training is used as a functional method among other forms of rehabilitation in substance abuse treatment services. The objective of this thesis was to gather information about clients and employees thoughts about the significance of physical training as a part of drug rehabilitation period. In addition to interviewee’s experiences and opinions, the needs and possibilities of improvement related in physical training during treatment period were gathered.

The data of this qualitative research were collected by interviewing four of the employees and nine of the clients. The employees were interviewed individually and the interview of the clients was performed as a group interview. The collected data were content analysed. Based on themes from the data, the theory section includes detoxification and drug rehabilitation, functional methods, health-related exercise and the effect on physical wellbeing of physical exercise.

According to the results both clients and employees felt that light forms of exercise during the drug rehabilitation period has positive effects on client’s psychological wellbeing and it also relieves physical withdrawal symptoms. Training arranged during the rehabilitation period was found to be supportive to community spirit. The employees shared their experiences of using exercise as a functional method instead of conversational croups. According to the employees the physical condition of a different level on each client makes planning activities more difficult. They felt that a downside of training arranged during the rehabilitation period might be client’s excessive enthusiasm towards training, which decreases the focus on the rehabilitation. The clients brought out the same occurrence but they thought that it is hardly likely to happen.

The clients brought up a development proposal of a voluntary collective morning warm-up. According to the employees, it would be worthwhile to add different athletic functional methods if there were more staff but within the current resources it is impracticable. Current opportunities of training in Tampere Rehabilitation Centre were however found sufficient and functional.