Arkeen Voimaa -ohjelma, aluekoordinaattorin työn tukeminen

Abstract

Arkeen Voimaa-ohjelma on Kuntaliiton ja suurten kaupunkien yhteishanke ja Turussa hankkeen toiminta on sijoitettu Terveyden edistämisen yksikön alle. Arkeen Voimaa – ohjelma (Chronic Disease Self-Management Program, CDSMP) on maailmanlaajuisesti levinnyt ryhmätoimintamalli, jonka tarkoituksena on tukea pitkäaikaissairaita ja heidän omaisiaan. Ryhmät toimivat vertaisohjaajien voimin, jotka ovat itsekin osallistuneet Arkeen Voimaa- ryhmään ja sitä kautta lähteneet toimintaan mukaan. Arkeen Voimaa- lisenssi määrittää tarkasti, millaista ryhmätoiminta on ja mitä ryhmätapaamisissa käydään läpi. Lisenssin kautta vertaisohjaajille on olemassa manuaali ja selkeät toimintaohjeet eri tilanteisiin. Suomessa Arkeen Voimaa-ohjelma toimii tällä hetkellä kahdeksalla eri paikkakunnalla ja jokaisella paikkakunnalla on oma aluekoordinaattorinsa, joka organisoi toimintaa ja toimii vertaisohjaajien lähiesimiestä vastaavassa roolissa, koska työsuhteesta ei ole toiminnassa kyse. Arkeen Voimaa- lisenssi ei tarjoa aluekoordinaattoreille mitään ohjeistusta eikä määritä, miten toimintaa tulisi käynnistää tai ylläpitää. Tämän kehittämisprojektin tarkoitus oli keskittyä aluekoordinaattorin toimenkuvaan vertaistuki-henkilöiden niin sanottuna esimiehenä ja siihen, mitä heidän työhönsä kuuluu Arkeen Voimaa- hankkeen sisällä. Kehittämisprojektin tavoite oli luoda tekeillä olevaan aluekoordinaattorien käsikirjaan toimintasuositus, joka auttaa aluekoordinaattoria työssään. Kehittämisprojekti sisälsi tutkimuksellisen osuuden, joka toteutettiin strukturoituna kyselynä (N=8). Tavoitteena oli kerätä tietoa siitä, mitä aluekoordinaattorin tulisi huomioida toiminnassaan ja miksi toiminnan käynnistymisissä on ollut suuria alueellisia eroja. Tarkoituksena oli tunnistaa hyvät ja selkeät toimintatavat, jotka edistävät Arkeen Voimaa- toiminnan ylläpitämistä. Arkeen Voimaa – ohjelman toiminnassa ja aluekoordinaattorien resursseissa osoittautui suuria eroavaisuuksia. Erilaisista tilanteista huolimatta aluekoordinaattorit kokivat työnsä vain melko raskaaksi tai vain vähän raskaaksi. Eniten koulutusta toivottiin vertaisohjaajien ohjaamisesta ja toivotuin tukimuoto oli työnohjaus ja keskustelut muiden aluekoordinaattoreiden kanssa. Kehittämisprojektin tuotoksena oli toimintasuositus, joka liitetään osaksi kehitteillä olevaa aluekoordinaattoreiden käsikirjaa.

Chronic Disease Self-Management Program (CDSMP) is a co-operation program between Finnish cities and the Association of Finnish Local and Regional Authorities aimed at improving the state of health and well-being experienced by health care clients. The program encourages the clients to become more active and to become active and assume more responsibility for their own well-being. CDSMP was implemented in Finland as Arkeen Voimaa Program led by volunteer peer counselors. The CDSMP license provides detailed instructions for the counselors, and guides all actions. Every member city has a Facilitator who organises practical activities and acts as the supervisor for the peer counselors and is a contact person between the different actors. The CDSMP license does not provide any instructions for the facilitators nor define the group activities. The purpose of this development project was to map out a facilitator job description within the program and to find out what area of the facilitator’s job description includes so-called supervisor duties. The aim was to produce material to help facilitators in their work and to include that material into the facilitator's handbook. A study, as part of this project, was conducted using a structured questionnaire (N=8), which was implemented with Webropol® program in February 2015. The purpose was to find good practices and activities that contribute to the maintenance of the CDSMP program and to turn them into recommendable actions for the facilitators. The aim was to gather information about what a facilitator should take into account in her/his activities in the program. According to the study results, there were big differences between activities and resources of different facilitators. Despite different situations the facilitators experienced their job as somewhat hard or only a little bit hard. Training for peer counselor guidance was the most desired form of training, and work counselling as well as discussions with other facilitators were the most desired forms of support. As the output of the development project, was recommendations for best practices, which will be incorporated into the upcoming facilitator’s handbook.