Liikkumassa haavoittuvaisuuden alueella

Abstract

Opinnäytetyössäni pohdin dokumentaarisen valokuvauksen etiikkaa. Etsin vastauksia kysymyksiin: Millainen on eettinen dokumentaarinen valokuva? Mitä tulisi erityisesti ottaa huomioon, kun valokuvattavana on ihminen? Millä tavalla dokumentaarisen valokuvauksen etiikka liittyy tekniseen kehitykseen ja internetin leviämiseen? Mitä valokuvaus merkitsee minulle ja mitä sisältöjä teokseni välittävät katsojalle?

Lähestyn kysymyksiä kirjallisuuden, haastattelun sekä oman toiminnan pohtimisen kautta. Käyn läpi filosofi Emmanuel Lévinasin etiikkaa ja valokuvan ominaislaatua. Tarkastelen esimerkkejä dokumentaarisesta traditiosta, sekä omia kuvia.

Olen viime aikoina suuntautunut kohti osallistuvampaa tapaa lähestyä taidetta. Yhteisötaiteen parissa työskennellessä olen miettinyt, olisiko minun taiteilijan roolini luoda tilanteita, joissa aistimusten, huomiokyvyn ja sosiaalisuuden aktivointi ovat avainasemassa? Aistimusten ja huomiokyvyn korostumisesta on kysymys taiteessa yleisestikin, yhteisötaiteen lisäulottuvuus ollen pyrkimys yhdessä uuteen todellisuuteen.

In this theses I ponder about the ethics of documentary photography. I sought answers to questions such as: What is an ethical documentary photograph? What should be taken into account when photographing people? In what ways is the ethics of documentary photography connected to technological development and to the spread of the Internet? What does photography mean to me and what contents do my photographs convey to the viewer?

I approached these questions through bibliographical research, an interview and by reflecting on my own practice. My main reference on ethics was the work of philosopher Emmanuel Lévinas. Theories on the nature of photography were also discussed. I analysed examples taken from the history of documentary photography and from my own production as a photographer.

My practice as an artist has been moving towards a more inclusive approach. I have participated in various community art projects which have led me to consider whether my role as an artist would be the promotion of situations in which sensory and social activation are the key elements. Although sensory activation may be applied to art in general, community art encloses an extra dimension: aiming together towards a new reality.