Streptavidiinipinnan biotiininsitoutumiskapasiteetin tutkiminen

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia irtokaivoon pinnoitetun streptavidiinikerroksen biotiinin sitoutumiskapasiteettia osana DHR Finland Innotrac Diagnostics Oy:n tuotantoprosessia. Sitoutumisreaktio vaikuttaa yrityksen lopputuotteen, immunodiagnostisen testin, suorituskykyyn ja laatuun. Opinnäytetyö aloittaa yrityksessä avatun ongelmanselvityksen, joka pyrkii sulkemaan pois tuotteen tasaiseen laatuun ja suorityskykyyn vaikuttavia kriittisiä tekijöitä.

Opinnäytetyöhön valittiin kaksi tutkittavaa kriittistä tekijää: streptavidiiniliuoksen inkubointiaika sekä streptavidiinilla pinnoitettujen irtokaivojen kuivaus. Molemmista tekijöistä valittiin testattavaksi kaksi äärimmäistä ilmiötä. Näiden erien streptavidiinikaivot valmistettiin kahdella analyytillä lopputuotteeksi, ja kaseteilla suoritettiin in-house -kontrolliliuoksien lineaarisuusajo AQT 90 Flex – immunoanalysaattorilla.

Alhaisella sitoutumiskapasiteetilla ei todettu olevan vaikutusta lopputuotteen suorituskykyyn. Huolimatta suuresta tuloserosta sitoutumiskapasiteettitestissä molemmat streptavidiinierät antoivat samantasoisia tuloksia lineaarisuusajoissa. Työssä suoritettujen kokeiden perusteella voidaan sitoutumiskapasiteetin hyväksyntärajan laskemista harkita.

The objective of this thesis was to study the biotin binding capacity of a streptavidin substrate layer coated in a single well at the production facility of DHR Finland Innotrac Diagnostics, Ltd. The reaction is linked to the analytical performance level of the end product, an immunodiagnostic test. The thesis commences a problem solving project to rule out critical factors affecting the quality of the product.

Two critical factors were examined in the thesis: the incubation time of the streptavidin solution during the coating process and drying of the wells after the streptavidin coating. Of both parametres two extremes were selected for testing, and the streptavidin wells of the two batches were processed into analytical intermediate products of two separate analytes and furthermore packed into end product form. The cartridges were used to determine the linearity level of the product with in-house control solutions analysed with an AQT 90 Flex immunoanalyser.

The results of the study do not indicate to have any effect of the weaker binding capacity on the chemical performance level of the end product. Despite the significant difference in the binding capacity values of the two batches studied, the linearity levels of the batches were considered to be similar. On the grounds of the tests performed during the project, lowering the approval limit of the binding capacity in quality control can be considered.