Ketterä toimitussopimus toimittajan näkökulmasta

Abstract

Ketterät menetelmät ovat vakiinnuttaneet paikkansa ohjelmistotoimituksissa, mutta niihin liittyvät toimitussopimukset eivät ole mukautuneet menetelmän vaatimuksiin samalla, kun menetelmien käyttö on yleistynyt.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli pohtia, miten toimitussopimus tulisi laatia, että se tukisi menetelmää parhaalla mahdollisella tavalla, ja miten ketterä toimitussopimus eroaa vesiputousmalliin usein liitetystä kiinteähintaisesta sopimuksesta. Sopimuksellisen ongelman muodostaa toimitustapa, jossa toimituksen tarkkaa sisältöä ei tiedetä sopimuksen tekohetkellä. Ketteristä menetelmistä on paljon kirjallisuutta, mutta niihin liittyvistä sopimuksista on ainakin toistaiseksi kirjoitettu hyvin vähän, siksi työssä käytettiin aineistona sopimusten osalta kokemuksiin ja parhaisiin käytäntöihin perustuvia oppaita ja esimerkkejä.

Ketteriin toimituksiin suositellaan hinnoittelumalliksi tuntiveloitusta asiantuntijatyöstä, sillä tuntiveloitus on samalla tavalla joustava kuin ketterä toimitustapa. Projekti voidaan päättää aiottua aiemmin ilman, että siitä seuraa sopimuksellisia ongelmia. Osapuolten riskiä voidaan pienentää käyttämällä bonusmallia, jossa toimittaja saa paremman tuntihinnan, jos projekti valmistuu aiottua aiemmin, ja toimittaja sitoutuu pienempään tuntihintaan ylimenevältä ajalta, jos projektin tavoitteita ei saavuteta sovitussa ajassa. Ketterä toimitus vaatii tilaajan ja toimittajan välistä jatkuvaa yhteistyötä, mikä käytännössä tarkoittaa asioista sopimista projektin kuluessa, näin projektista tulee vesiputousmallin projektia läpinäkyvämpi eikä sopimukseen tarvitse kirjata toimituksen tarkkaa sisältöä, vaan päätökset sisällöstä tehdään projektin aikana. Ketterä toimitussopimus on sopimus yhteistyöstä ja siihen on tärkeää kirjata mukaan osapuolten vastuut sekä tiimin henkilöt ja heidän roolinsa.

The use of agile methods has been common and successful for years but still there are very few contractual frameworks available for agile projects.

The purpose of this thesis was to research what kind of contract would be the most suitable for agile projects, and to find out about the differences between agile contracts and traditional fixed-price contracts usually used in waterfall projects. The waterfall model assumes that the client is capable of writing specifications and describing the scope of the project at the beginning so clearly that there is no need to change it later. Agile framework is based on continuous cooperating between the client and the vendor and the scope of the project is not fixed. This feature is problematic from a contractual perspective.

Time and materials contracts are recommended for agile projects. There are different ways to use this contract type and this thesis describes how to apply it to agile methods. For example, paying a bonus to the vendor is one of the methods used when a project is finished before the estimated date of completion.