Kolme tulkintaa Leoš Janáčekin pianosonaatista : esittäjäanalyysistä oman tulkinnan syventämiseen

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käsittelen Leoš Janáčekin pianosonaatin tulkintaa Rudolf Firkušnýn ja András Schiffin levytysten sekä omasta soitostani tehdyn tallenteen pohjalta. Työni tutkimuksellinen lähtökohta on musiikin esittäjän nostaminen musiikin tulkitsijana sen tekijäksi. Tavoitteeni on analyysin avulla syventää omaa tulkintaani sonaatista.

Työn alkupuolella esittelen säveltäjän, teoksen ja levytysten pianistit. Laajin osa on luku 4, jossa analysoin äänitteitä neljästä eri lähtökohdasta: ajan käsittelyn, rytmin käsittelyn, artikuloinnin ja nyansoinnin näkökulmasta. Loppuluvussa pohdin äänitteiden kuuntelemisen ja analysoimisen merkitystä yleisemmällä tasolla.

Loppupäätelmäni on, että tulkintojen analysointi täydentää perinteistä teosanalyysiä ja antaa siten lisää työkaluja oman tulkinnan syventämiseen.

In this bachelor´s thesis I examine interpretation of Leoš Janacek’s piano sonata on the basis of recordings by Rudolf Firkušný and András Schiff and myself. The basis of my thesis is to emphasise the role of the musician, that is the performer, as an author of music. Through this analysis my aim is to deepen my own interpretation of the sonata.

In the beginning of the thesis I introduce the composer, the sonata and the pianists. The largest part is chapter 4 in which I analyse the recordings from four different points of view: time, rhythm, articulation and nuances. In the last chapter I reflect on listening and analysing of recordings on general level.

My final conclusion is that the analysis of interpretations completes the traditional score analysis and therefore extends the ability to form my own interpretation.