Psychosocial disaster preparedness : a comparison between the literature and the psychiatric units at the hospital district of Helsinki and Uusimaa

Abstract

ABSTRACT

AIM: The aim of the study is to examine how the psychosocial disaster preparedness plans of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS) relate to current literature.

BACKGROUND: There is a tendency to prioritize medical preparedness considerably more than psychosocial preparedness. This is unwise, because the psychosocial consequences can be greater than the physical. HUS has a responsibility to prepare for both national and international disasters. The response is guided by preparedness plans.

METHOD: The method is a descriptive literature review. Systematic database searches in PubMed, Cinahl and ProQuest Hospital Collection resulted in 327 articles. Finally 17 articles and 2 policy documents were chosen and analysed. The analysis resulted in 5 key components that were compared with the preparedness plans and documents of HUS.

FINDINGS: The five key components were preparedness planning, teaching and training, psychosocial interventions, mental health triage, and community outreach. Comparison showed that HUS preparedness plans and documents are to a large extent up-to-date and in harmony with the literature.

CONCLUSION: In order to improve its preparedness, HUS could develop further the following 8 areas: the teaching and training plan; relations with other response organisations; tailored plans to specific disasters; policlinic preparedness; inpatient department preparedness; national/international preparedness; IT preparedness and disaster mental health research.

The limitation in this study is the low standard of evidence of the articles.

TIIVISTELMÄ:

TAVOITE: Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia, miten HUS:in psykososiaaliset valmiussuunnitelmat vastaavat alan kirjallisuuden periaatteita.

TAUSTA: Tapana on priorisoida lääkinnällistä valmiutta huomattavasti enemmän kuin psykososiaalista valmiutta. Tämä ei ole viisasta, koska psykososiaaliset vaikutukset voi- vat olla fyysisiä suurempia. HUS:lla on vastuu varautua sekä kansallisiin että kansainvälisiin katastrofeihin. Kriisityötä ohjaavat valmiussuunnitelmat.

TUTKIMUSMENETELMÄ: Tämä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Systemaattiset haut tietokannoista (PubMed, Cinahl ja ProQuest Hospital Collection) antoivat 327 artikkelia. Lopulta 17 artikkelia ja 2 ohjeasiakirjaa valittiin ja analysoitiin. Analysoinnista muodostui 5 avainkomponenttia, joita verrattiin HUS:in valmiussuunnitelmiin ja asiakirjoihin.

TULOKSET: Nämä 5 avainkomponenttia ovat valmiussuunnittelu, opetus ja harjoitus, psykososiaaliset interventiot, psyykkinen kiireellisyysluokittelu (triage) ja yhteiskunnal- linen vuorovaikutus. Vertailu osoitti, että HUS:in valmiussuunnitelmat ja asiakirjat ovat ajan tasalla ja sopusoinnussa kirjallisuuden kanssa.

PÄÄTELMÄ: Valmiutensa parantamiseksi HUS voi vielä kehittää seuraavia 8 aluetta: opetus- ja harjoitussuunnitelma; suhteet muihin katastrofityötä tekeviin järjestöihin; räätälöidyt suunnitelmat spesifisiin katastrofeihin; poliklinikkojen valmius; potilasosastojen valmius; kansallinen ja kansainvälinen valmius; tietotekniikkavalmius ja psykiatrinen katastrofitutkimus.

Tämän tutkimuksen rajoitteena on artikkeleiden matala evidenssitaso.

SAMMANDRAG

AVSIKT: Studiens avsikt är att undersöka förhållandet mellan HNS’ psykosociala katastrof- och beredskapsplaner och litteraturen.

BAKGRUND: Det finns en tendens att prioritera den medicinska beredskapen framom den psykosociala beredskapen. Detta är ovist med tanke på att de psykosociala konsekvenserna kan vara större än de fysiska. HNS har ett ansvar att förbereda sig för kata- strofer både nationellt och internationellt. Krisarbetet styrs av beredskapsplanerna.

METOD: Studien är en deskriptiv litteraturstudie. Systematiska databassökningar i PubMed, Cinahl and ProQuest Hospital Collection resulterade i 327 artiklar. Slutligen valdes och analyserades 17 artiklar och 2 riktlinjedokument. Analysen resulterade i 5 nyckelkomponenter som jämfördes med HNS’ beredskapsdokument.

RESULTAT: De 5 nyckelkomponenterna är beredskapsplanering, undervisning och övning, psykosociala interventioner, mental triage samt samhälleligt engagemang. Jämförelsen visade att HNS’ beredskapsdokument i stort är tidsenliga och i harmoni med litteraturen.

KONKLUSION: HNS kunde vidare förbättra sin beredskap genom att utveckla följande 8 områden: undervisnings- och övningsplanen; relationer med övriga organisationer; skräddarsydda planer för specifika katastrofer; den polikliniska beredskapen; avdelningsberedskapen; den nationella/internationella beredskapen; IT-beredskapen samt katastrofforskningen inom det psykosociala området.

Studien begränsas av den låga evidensnivån på artiklarna.