Media & Democracy in the Digital Age : Lincoln Dahlberg and the main issues in contemporary debate

Abstract

This thesis is concerned with the relation of digital communication to contemporary democracy. More specifically the discussion of whether or not digital communication is a tool suitable for democracy, and what it entails to be a tool in the context of contemporary democracy. The aim of the study is to map out if this, in fact, is realized in actuality. The study is based on a literature review of contemporary (2001 2015) scientific articles which concern themselves with the topics of digital democracy, contemporary democracy, and journalism. The analysis in this text relies on the conceptual and comparative analysis of a sample of articles selected in relation to their relevance. The approach this thesis adopts is mainly that of socioconstructionism, but a number of other views on the subject matter are also explored. The result of this study is that digital communication does seem to work as a tool for democracy, but also that it has its limitations. These limitations seem to mainly revolve around the privatization of the public sphere, the problematic nature of involvement of minority discourse, and the fragmented views on how it ought to be used and for what purpose.

I denna text diskuterar jag på vilket sätt digitala kommunikationsmedel verkar fungera i samtida demokratiska i dagens samhälle. Mer specifikt kommer jag att diskutera huruvida digitala kommunikationsmedel är fungerande verktyg för ett demokratiskt samhälle, samt vad detta innebär i kontexten av samtida demokrati. Målsättningen för den här studien är att kartlägga om detta, i själva verket, håller på att hända i den 'riktiga världen'. Jag har valt att basera min studie på en litteratur analys av samtida (2001 2015) vetenskapliga artiklar. Dessa artiklar handlar huvudsakligen om ämnesområden digital demokrati, samtida demokrati, samt journalism. Min metod begränsar mig i den mån att jag endast beaktar en relativt liten mängd artiklar, samt i den mån att studien huvudsakligen rör sig inom ramerna av koncept analys, då jag använder mig av jämförande analys med teori som bottnar i socialkonstruktivism. Jag beaktar även skribenter med andra teoretiska bakgrunder, om än i mindre skala. Resultatet av studien är att digital kommunikationsmedel verkar vara ett verktyg som fungerar inom demokratisk kontext. Dock finns det vissa begränsingar för hur väl dessa medel fungerar. Huvudsakligen verkar problemområden vara privatiseringen av offentliga kommunikationsmedel (webben), problematiken angående beaktandet av minoritetsdiskurser i offentlig diskurs, samt de skisman som uppstår i hur man skall använda sig av webben och för vilket endamål.

Tässä tekstissä keskustelen miten digitaalinen kommunikaatio oikeastaan vaikuttaa nyky yhteiskunnassa. Tarkemmin ottaen tulen keskustelemaan siitä josko digitaaliset kommunikaatio välineet ovat toimivia työkaluja demokraattisessa nyky yhteiskunnassa. Tavoitteena tälle tutkielmalle on kartoittaa toimiiko digitaalinen kommunikaatio todellisuudessa demokratiaa lisäävänä elementtinä. Olen valinnut tutkimus-menetelmäkseni kirjallisuus analyysin. Käyn läpi viimeaikaisia (2001-2015) tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelevät pääasiallisesti digitaalista demokratiaa, nyky demokratiaa, sekä journalismia. Tutkimusta rajoittaa lähinnä se että käytän pääsääntöisesti käsiteanalyysiä. Vertailen artikkeleita sosiaalikonstruktionismin viitekehyksen puitteissa, mutta käyn myös läpi muiden koulukuntien edustajia, joskin hieman rajatummin. Tutkimuksen tuloksena vaikuttaa minusta siltä että digitaaliset kommunikaatiovälineet todellakin toimivat demokratiaa edistävinä työkaluina. Tosin tiettyjen rajoitusten alaisina. Näihin rajoituksiin sisältyy muun muassa julkisen keskustelun yksityistäminen (viitaten lähinnä internettiin), vähemmistöjen marginalisointi julkisessa keskustelussa, sekä erimielisyydet siitä miten verkkoa tulisi käyttää ja mihin tarkoitukseen.