Muistisairaan ihmisen kohtaaminen kotihoidossa hoitajien näkökulmasta
Terho, Essi (2015)
Terho, Essi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015122321640
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015122321640
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia muistisairaan ihmisen kohtaamisesta kotihoidossa sekä selvittää hoitajien valmiuksia kohdata muistisairas kotihoidon asiakkaana. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää hoitajien valmiuksia kohdata kotihoidon muistisairaita asiakkaita. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella menetelmällä haastattelemalla neljää (n=4) kotihoidon hoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan muistisairaan kohtaaminen kotihoidossa koostuu kunnioittamisesta, luottamuksen rakentamisesta, aidosta läsnäolosta ja intuitiivisesta toiminnasta sekä hoidon tavoitteellisuudesta. Kohtaamisen haasteiksi nousivat vuorovaikutusongelmat, asiakkaan käytösoireet, arjen sujuminen kotikäyntien ulkopuolella, organisatoriset tekijät ja hoitajan jaksaminen. Kohtaamisen keinoina haasteellisissa tilanteissa hoitajat käyttivät luovia menetelmiä, validaatiota, tiimityötä, turvallisuuden tunteen luomista, realiteettiterapiaa ja fyysistä pakottamista.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kotihoidon hoitajat kohtaavat muistisairaat asiakkaat ensisijaisesti ihmisinä huomioiden muistisairauden aiheuttamat erityispiirteet kohtaamiseen. Hoitajan kiire ja osaamattomuus johtavat helposti epätarkoituksenmukaisiin kohtaamiskeinoihin haasteellisissa tilanteissa. Kokonaisvaltaisen arvioinnin kehittäminen kotihoidossa saattaisi vähentää fyysisten pakotteiden käyttämistä ja hoitajien kokemaa eettistä kuormaa itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta. Hoitajat uskoivat hyötyvänsä esimerkiksi lisäkoulutuksesta ja työnohjauksesta, vaikka kokivat valmiutensa kohdata muistisairas jo entuudestaan hyväksi.
Opinnäytetyön tulosten mukaan muistisairaan kohtaaminen kotihoidossa koostuu kunnioittamisesta, luottamuksen rakentamisesta, aidosta läsnäolosta ja intuitiivisesta toiminnasta sekä hoidon tavoitteellisuudesta. Kohtaamisen haasteiksi nousivat vuorovaikutusongelmat, asiakkaan käytösoireet, arjen sujuminen kotikäyntien ulkopuolella, organisatoriset tekijät ja hoitajan jaksaminen. Kohtaamisen keinoina haasteellisissa tilanteissa hoitajat käyttivät luovia menetelmiä, validaatiota, tiimityötä, turvallisuuden tunteen luomista, realiteettiterapiaa ja fyysistä pakottamista.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kotihoidon hoitajat kohtaavat muistisairaat asiakkaat ensisijaisesti ihmisinä huomioiden muistisairauden aiheuttamat erityispiirteet kohtaamiseen. Hoitajan kiire ja osaamattomuus johtavat helposti epätarkoituksenmukaisiin kohtaamiskeinoihin haasteellisissa tilanteissa. Kokonaisvaltaisen arvioinnin kehittäminen kotihoidossa saattaisi vähentää fyysisten pakotteiden käyttämistä ja hoitajien kokemaa eettistä kuormaa itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta. Hoitajat uskoivat hyötyvänsä esimerkiksi lisäkoulutuksesta ja työnohjauksesta, vaikka kokivat valmiutensa kohdata muistisairas jo entuudestaan hyväksi.