Takimmaisen säärilihaksen toimintahäiriön vaikutus jalan biomekaniikkaan : Kirjallinen ohje tibialis posteriorin toimintahäiriön kliiniseen diagnosointiin ja konservatiiviseen hoitoon

Abstract

Tibialis posteriorilla tiedetään olevan tärkeä vaikutus jalkaterän joustopronaatiossa, jalan takaosan resupinaatiossa ja mediaalisen pitkittäiskaaren hallinnassa. Tibialis posteriorin toimintahäiriöstä ei suomenkielellä ole juurikaan kirjallisuutta tai tutkimuksia saatavilla. Opinnäytetyön tavoitteina on tuottaa aiheesta lisää suomenkielistä kirjallisuutta, jota alan ammattilaiset voisivat hyödyntää toimintahäiriön degeneratiivisen prosessin tunnistamisessa ja aikaisessa interventiossa. Päämääränä on tuoda esille uusimmat, mutta myös käytetyimmät kliiniset diagnosointimenetelmät ja konservatiiviset hoitokeinot.

Tibialis posteriorin toimintahäiriöön altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi ylipaino, naissukupuoli, diabetes, poikkeukset alaraajan anatomiassa ja verenkierrollinen heikkous tarsaalitunnelin alueella. Tibialis posteriorin toimintahäiriö jaetaan neljään eri asteeseen, riippuen tibialis posteriorin jänteen degeneraation ja jalkaterän deformiteettien progressiivisesta tilasta, sekä ST-nivelen liikkuvuudesta. Pitkittyneen ylirasituksen seurauksena jänne voi tulehtua, venyä, revetä tai jopa katketa.

Tibialis posteriorin toimintahäiriötä voidaan diagnosoida kliinisesti anamneesilla, palpaatiolla, toiminnallisilla testeillä sekä manuaalisilla lihastestauksilla. Hoitona käytetään konservatiivisia ja invasiivisia menetelmiä riippuen toimintahäiriön asteesta ja degeneratiivsesta prosessista. Konservatiivisia hoitomenetelmiä ovat liiallisen tibialis posteriorin jänteen pronaatiorasituksen esto ortooseilla tai immobilisaatiolla, sekä jänteen tulehdustilan hoito anti-inflammatorisilla lääkkeillä tai kylmähoidolla. Kun ylirasitus on saatu estettyä ja jänteen tulehdustila poistettua, voidaan eksentrisillä lihasharjoitteluilla ja pohjelihasten venyttelyllä saada aikaan hyviä hoitotuloksia ainakin tibialis posteriorin toimintahäiriön ensimmäisillä asteilla. Pitkälle edenneissä tibialis posteriorin toimintahäiriötapauksissa käytetään invasiivisia hoitomenetelmiä, joita ovat esimerkiksi nivelten jäykistämis-, ja jänteiden siirtoleikkaukset.

Opinnäytetyön menetelminä on käytetty suomen-, ja englanninkielisiä kirjalähteitä sekä tibialis posteriorin toimintahäiriön kliinisestä diagnosoinnista ja konservatiivisesta hoidosta tehtyä kirjallisuuskatsausta. Tuloksena on tibialis posteriorin toimintahäiriön diagnosoinnissa ja konservatiivisessa hoidossa avustava ohje alan ammattilaisille.

Tibialis posterior is known to have important effect on foot shock absorbtive pronation mechanics, hindfoot supination and control of the medial longitudinal arch. There is close to none written literature or research articles on tibialis posterior dysfunction in finnish language. Aspiration of this bachelor thesis is to fill this void. In order for clinical practioners to have means of swift intervention on degenerative process of tibialis posterior dysfunction by clinical diagnosis and conservative treatment. Aim of this bachelor thesis is to provide most recent and most used methods of urgent intervention methods and procedures.

Predisposing factors for tibialis posterior dysfunction are known to be obesity, diabetes, avascularity in medial malleolar region and anomalies in lower limb biomechanics. It is most often diagnosed on past middle-aged women. Tibialis posterior dysfunction is categorized to four stages by the degree of degeneration in tibialis posterior tendon, mobility of ST-joint and degree of deformation of mid and hindfoot structures. Due to chronic overuse tibialis posterior tendon can become inflammated, shred or even ruptured.

Conservative methods for tibialis posterior dysfunction diagnosis are anamnesis, palpation, dynamic testing and manual muscle or joint testing. Conservative treatment consists of limiting overpronation with foot orthoses and possible tendon inflammation treatment with anti-inflammatory drugs and cold pack therapy. By stopping chronic overuse and degenerative process of the tibialis posterior tendon, rehabilitation can begin with calf muscle stretching and tibialis posterior eccentric exercise. Successful functional and subjective outcome can be achieved with conservative measures in early stages of dysfunction. In later stages invasive treatment may be necessary. Invasive treatment consists of joint arthrodesis and tendon transfers.

Bachelor thesis has been built on newest literature and research material. Sources are mostly in English language. Part of this bachelor thesis is directive for clinical diagnosis and conservative treatment. It was built with most recent and most used methods of clinical diagnosis and conservative treatment that came up with literature review that is also part of this bachelor thesis.