Aurinkosähkön pientuotannon lupa-, sopimus- ja kaavoitusprosessit Varsinais-Suomessa
Tarvainen, Anne (2016)
Tarvainen, Anne
Turun ammattikorkeakoulu
2016

Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602192414
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602192414
Tiivistelmä
Työssä tutkittiin, miten aurinkosähkön pientuotantojärjestelmiin suhtaudutaan Varsinais-Suomen kuntien rakentamisen lupakäytännöissä, miten ne on huomioitu kuntien kaavoituksessa sekä miten pientuotantojärjestelmien sähköverkkoon liittämisen ja tuotetun ylijäämäsähkön myymisen sopimuskäytännöt toimivat. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kuntien rakennusvalvontojen sekä sähköverkko- ja sähkönmyyntiyhtiöiden edustajia sekä lähettämällä kuntien kaavoituksesta vastaaville sähköpostikysely.
Varsinais-Suomen kunnissa todettiin suuria kuntakohtaisia eroja aurinkosähköjärjestelmien lupakäytännöissä ja lupien kriteereihin vaikutti laitteiden koko, asennustapa ja sijainti. Suuret kuntakohtaiset erot ja järjestelmien yleistyminen lisäävät painetta yhtenäistää käytäntöjä. Yhtenäistämistä tehdään jo nyt kuntien yhteistyön ja alueellisen rakennustarkastajien yhdistyksen kautta. Lisäksi valtakunnan tasolla on käynnissä hankkeita rakennusvalvontojen yhdistämiseksi ylikunnallisiksi toimijoiksi sekä rakentamisen lupakäytäntöjen sujuvoittamiseksi. Rakennusvalvonnoissa toivottiin yhtenäistämistä, mutta kuitenkin niin, että paikalliset erityispiirteet ja -olosuhteet olisi mahdollista huomioida jatkossakin.
Laitteistojen sähköverkkoon liittämisen ja ylijäämäsähkön myymisen prosessien todettiin toimivan melko vakiintuneesti verkko- ja sähköyhtiöiden sekä pientuottajien välillä. Laitteiston tekniset vaatimukset oli yhtenäiset ja valtaosa ainakin kotimaisista laitetoimittajien laitteista täytti hyvin vaaditut standardit. Myös ylijäämäsähkön käytännöt olivat hyvin saman tyyppiset eri yhtiöissä. Kehittämistä nähtiin verkko- ja sähköyhtiöiden keskinäisessä tietoliikenteessä sekä laskutusjärjestelmissä.
Kaavoituksessa aurinkosähköjärjestelmiä käsitellään kaavoitettaessa erityisiä kestävän kehityksen tai energiatehokkuuden mallialueita, mutta kaavoituksen valtavirrassa aurinkosähkön huomiointi on vielä vähäistä. Aurinkoenergianäkökulma ei juurikaan tule esille kaavaprosessin eri vaiheissa eikä eri sidosryhmien taholta. Tästä pääteltiin, että kaavoituksen yleissuunnittelun merkitystä aurinkosähkön rakennettavuudessa tulisi korostaa ja kaavoittajien tietoa aurinkosähköjärjestelmien reunaehdoista lisätä.
Varsinais-Suomen kunnissa todettiin suuria kuntakohtaisia eroja aurinkosähköjärjestelmien lupakäytännöissä ja lupien kriteereihin vaikutti laitteiden koko, asennustapa ja sijainti. Suuret kuntakohtaiset erot ja järjestelmien yleistyminen lisäävät painetta yhtenäistää käytäntöjä. Yhtenäistämistä tehdään jo nyt kuntien yhteistyön ja alueellisen rakennustarkastajien yhdistyksen kautta. Lisäksi valtakunnan tasolla on käynnissä hankkeita rakennusvalvontojen yhdistämiseksi ylikunnallisiksi toimijoiksi sekä rakentamisen lupakäytäntöjen sujuvoittamiseksi. Rakennusvalvonnoissa toivottiin yhtenäistämistä, mutta kuitenkin niin, että paikalliset erityispiirteet ja -olosuhteet olisi mahdollista huomioida jatkossakin.
Laitteistojen sähköverkkoon liittämisen ja ylijäämäsähkön myymisen prosessien todettiin toimivan melko vakiintuneesti verkko- ja sähköyhtiöiden sekä pientuottajien välillä. Laitteiston tekniset vaatimukset oli yhtenäiset ja valtaosa ainakin kotimaisista laitetoimittajien laitteista täytti hyvin vaaditut standardit. Myös ylijäämäsähkön käytännöt olivat hyvin saman tyyppiset eri yhtiöissä. Kehittämistä nähtiin verkko- ja sähköyhtiöiden keskinäisessä tietoliikenteessä sekä laskutusjärjestelmissä.
Kaavoituksessa aurinkosähköjärjestelmiä käsitellään kaavoitettaessa erityisiä kestävän kehityksen tai energiatehokkuuden mallialueita, mutta kaavoituksen valtavirrassa aurinkosähkön huomiointi on vielä vähäistä. Aurinkoenergianäkökulma ei juurikaan tule esille kaavaprosessin eri vaiheissa eikä eri sidosryhmien taholta. Tästä pääteltiin, että kaavoituksen yleissuunnittelun merkitystä aurinkosähkön rakennettavuudessa tulisi korostaa ja kaavoittajien tietoa aurinkosähköjärjestelmien reunaehdoista lisätä.